Sipilän hallitus kiristää työttömien oikeuksia ja lisää pakkoja samalla kun se kasvattaa valinnanvapautta toisaalla, sotessa ja liikenteessä.
Kiristysten kautta hallitus luo uudentyyppisiä työmarkkinoita. Työttömyydestä tulee portti pienipalkkaisiin töihin. Työmarkkinoille tuodaan Saksan matalapalkka-alaa vastaava Suomen malli.
Pakkoja lisäävän työllistämisen taustalla on ihmiskuva työtä pakoilevasta työttömästä, joka toimii vain kepillä. Keppikään ei toimi, jos työpaikkoja ei ole, kuten monet asiantuntijat ovat todistaneet.
Hallitus patistaakin jokaista työtöntä löytämään itsestään yrittäjän. Reilua olisi, jos samalla parannettaisiin itsensä työllistävien yrittäjien työttömyysturvaa, jos yrittäminen ajaakin karille. Tätähän hallitus ei tietenkään tee.
Töihin hinnalla millä hyvänsä
Työtön joutuu ottamaan vastaan työtä, joka alittaa hänen ansiosidonnaisen työttömyysturvansa ja työstä aiheutuvat kulut.
Työtön pakotetaan toimimaan omaa etuaan vastaan, maksamaan välillisesti siitä, että hän tekee töitä. Taataanko näissä töissä palkkataso, jolla työtön ei joudu toimeentulotuelle?
Samalla hallitus potkaisee ammattiyhdistysliikettä nilkkaan. Se on puolustanut ay-maksujen verottomuutta. Tähän hallitus ei koskenut, mutta kiertoteitse se rapauttaa ansiosidonnaista turvaa heikentämällä sen antamaa suojaa. Työttömyysturvan kestoahan on jo leikattu.
Työtön joutuu duuniin, jossa työmatka voi olla jatkossa päivittäin kolme tuntia. Siinä on perheellisillä miettimistä, ja päiväkodeilla, kun ne järjestävät päivähoitoa.
Harkintavaltaa ja mielivaltaa
Hallitus aikoo puuttua tapauskohtaisesti ammattitaitosuojaan. Harkinnanvaraisesti työtön joutuisi ottamaan vastaan ammattitaitoaan vastaamatonta työtä.
Harkinnanvaraisuus voi merkitä myös mielivaltaa. Jotkut joutuvat pakkotyön eteen 90 karenssipäivän uhalla ja toiset taas eivät. Ketkä joutuvat harkinnanvaraisuuden kohteeksi?
Virkamieslausunnosta voi vetää johtopäätöksen, että ammattitaitosuoja on heikompi muilla kuin korkeasti koulutetuilla, joilla liikkumavaraa yleensä onkin.
Elämästä vieraantunut virkamies vakuuttaa, ettei ”insinööriä aiota pistää siivoojan työhön”. Siivoojaltakin vaaditaan ammattipätevyys. Kestä tahansa insinööristä ei olisi siivoojaksi. Vertaus on huono.
TE-keskusten työntekijöitä käy sääliksi. He joutuvat käytännössä toteuttamaan hallituksen linjaaman mielivaltaisuuden politiikan. Työntekijöitä on liian vähän, ja työttömiä joudutaan hoitamaan liukuhihnalla.
Jo nyt työttömät on jaettu kasteihin: Heihin joille tarjotaan työtä ja heihin, jotka saavat selviytyä itse. Tämä jako vahvistaa, että hyvin koulutetut ovat muita työttömiä useammin mielivaltaisuuden ulkopuolella, koska heidän asioitaan TE-keskusten työntekijöillä ei ole aikaa selvitellä nykyisinkään.
Töihin ilman palkkaa?
Työ- ja oikeusministeri Jari Lindström on perustellut työttömien kuritustoimia sillä, että työpaikkojen ja työntekijöiden on kohdattava.
Olisi reilua sanoa rehellisesti: työntekijän ja matalapalkkaisten töiden on kohdattava. Työtön halutaan töihin hinnalla millä hyvänsä, jopa oman etunsa vastaisesti.
Työttömiä on uhattu myös palkattomalla ”työnäytteellä”, ilmaistyöllä. Tiedän, että jotkut hyvin koulutetut ikääntyvät työntekijät ovat jo jopa tarjonneet ilmaista työnäytettä. Ei ole kelvannut. Nuorten, hyvin koulutettujen ilmaistyö kelvannee työnantajille.
Ilmaistyön lisääminen olisi pidemmälle vietyä työmarkkinoiden matalapalkkaisuuden vahvistamista kuin nollatyösopimukset, jolloin kuitenkin maksetaan palkkaa, jos työtä annetaan.
Ilmaistyö syö jo työssä olevien työtä, heitä voidaan käyttää ruuhkahuippujen tasaamiseen ja korvata osa-aikatyötä.
uutiskirje 
