Helsingin apulaiskaupunginjohtajan Laura Rädyn (kok.) äkkilähtö Suomen Terveystalon liiketoiminnan johtajaksi nostatti oikeutetun myrskyn. Rädyssä henkilöityy koko kokoomuksen tavoite tehdä bisnestä julkisista terveyspalveluista.
Sote-palveluista vastaavana ylimpänä virkamiehenä Rädyllä on mittava määrä sisäpiiritietoa Helsingin kaupungin terveyspalvelujen kilpailuttamisesta sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) toiminnasta.
Muutaman viikon etäisyydellä entiseen pestiin tämä tosiasia ei muutu, väittipä Räty mitä tahansa.
Kaupungilla tulisi olla pelisäännöt johtavien poliitikkojen ja virkamiehen yksityiselle puolelle siirtymistilanteita varten.
Sisäpiiritiedon vahvistaminen ja päivittäminen onnistuu sutjakkaasti kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajan Lasse Männistön kautta, joka sattuu olemaan myös Rädyn hyvä kaveri.
Muistissa on hyvin heidän tuolien vaihtoyrityksensä, jossa Männistöstä piti tulla apulaiskaupunginjohtaja ja Rädyn piti nousta eduskuntaan varapaikalta.
Männistö istuu edelleen kaupunginhallituksessa
Taannoin kokoomuksen Lasse Männistö siirtyi terveyspalveluja kaupungeille ja kunnille tarjoavaan Mehiläiseen. Edelleenkin hän istuu Helsingin kaupunginhallituksessa.
Männistö oli ajamassa kaupungin ensi vuoden budjettiraamiin ratkaisua, jonka seurauksena Helsingissä selvitetään terveyspalvelujen yhtiöittämistä.
Tämä tapahtui jo ennen hallituksen sote-ratkaisun julkistamista. Hallituksessa kokoomus ajoi valinnanvapauden sote-uudistukseen, minkä seurauksena sote-palvelut siirretään maakunnallisiin sote-yhtiöihin.
Hallituksen linjauksen mukaan maakunnallisten sote-yhtiöiden rinnalle nousevat yksityiset sote-alan palveluntarjoajat, kuten Mehiläinen ja Terveystalo.
Räty poistuu Terveystaloon, mutta Männistö on päättämässä ja linjaamassa Helsingin keskeisimpiä sote-ratkaisuja. Tämä on selkeästi ongelma. Kuntalain mukaan hän ei ole jäävi tehdessään päätöksiä rakenteista, jotka tukevat hänen edustamansa yrityksen toimintaa.
Kaupungille tarvitaan pelisäännöt
Kuntalain määrittelemä jääviys on riittämätön tämäntyyppisissä tilanteissa, joissa poliittinen päättäjä pääsee suoraan vaikuttamaan omaa alaansa hyödyttäviin rakenteisiin. Kuntien vastaavassa asemassa oleville työntekijöille tätä ei sallita.
Männistö ei saa suoraa henkilökohtaista hyötyä päätöksistä, mutta sen sijaan hänen edustamansa yritys hyötyy terveysalan bisnestä suosivista rakenteista. Myös kuntalain jääviys pitäisi arvioida sote-uudistuksen yhteydessä.
Kaupungilla tulisi olla pelisäännöt johtavien poliitikkojen ja virkamiesten yksityiselle puolelle siirtymistilanteita varten. Väistämättä näitä tulee Helsingissä tulevaisuudessakin. Helsingin pormestarimalli luo monille poliitikoille ponnahduslaudan huomattavasti paremmin palkattuihin yksityisen bisneksen tehtäviin.
Yksityisellä puolella on varmasti kysyntää muidenkin kaupunkien ja sairaanhoitopiirien johtaville virkamiehille.
Osaamista haetaan kovassa kilpajuoksussa sote-palveluihin. Hyppääminen kovapalkkaisiin tehtäviin ei välttämättä jää vain Helsingin ongelmaksi.
lehti 