Keskustelussa jäsenäänestyksestä Suomen Nato-jäsenyys näyttäytyy vakavasti otettavana vaihtoehtona. Keskustelu ohittaa kokonaan kysymyksen, että mihin Suomen Nato-jäsenyyttä tarvittaisiin ja onko sillä lainkaan kansalaisten tukea tai muutoin poliittisia edellytyksiä.
Kokoomuksen puheenjohtajaehdokkaat Aleksander Stubb, Petteri Orpo ja Elina Lepomäki ilmoittivat kielteisen kantansa Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä käytävään jäsenäänestykseen.
Myös presidentti Sauli Niinistö on sotkeutunut kokoomusvetoiseen keskusteluun. Hän ilmoitti olevansa kansanäänestyksen kannalla, mutta muutoin ottavansa etäisyyttä ääripäiden kielteisiin ja myönteisiin kantoihin.
Jäsenyydessä kyse ei olisi pelkästään Nato-kumppanuuden laajentamisesta, vaan strategisen linjauksen muuttamisesta.
Kansalaisilta ei tukea Nato-jäsenyydelle
Asia on ajankohtainen lähinnä kokoomukselle ja RKP:n puolueväelle, jotka valmistautuvat puoluekokouksissaan puhumaan Suomen Nato-jäsenyydestä. Kokoomuksen junailemana hallitusohjelmaan tuli Nato-selvitys, jonka ulkoministeriö teetti Ulkopoliittisen instituutin johtajan Teija Tiilikaisen johdolla.
Hallitus valmistelee parhaillaan ulko- ja turvallisuuspoliittista sekä puolustuspoliittista selontekoa. Nyt olisi tarpeen keskustella suurista linjoista muuttuvassa ja kiristyneessä globaalissa turvallisuustilanteessa.
Keskustelun typistäminen Nato-jäsenyyden ja siitä käytävän kansanäänestyksen ympärille kaventaa keskustelua.
Kokoomusta keskustelu palvelee: pysyyhän Nato esillä. Poliittisista kiinnostuksen kohteistaan kansalaiset listaavat Nato-kysymyksen häntäpäähän. Myöskään into liittyä Natoon ei ole kehittynyt kokoomuksen tavoitteiden mukaisesti.
Maanpuolustuksen tiedotuskunnan teettämissä kyselyissä on kysytty kansalaisilta Suomen mahdollisesta liittymisestä Naton jäseneksi vuodesta 2005 lähtien eli kymmenen vuoden ajan. Kielteisellä kannalla on ollut 60 – 71 prosenttia vastanneista. Viime vuoden lopulla tehdyssä kyselyssä 58 prosenttia vastasi kielteisesti.
Nato-jäsenyyden kannalla on ollut 18 – 30 prosenttia. Viimeisin tulos on 27 prosenttia eli vaihteluvälin yläkantissa.
Kyllä Ruotsin ja Suomen yhteistyölle
Suomen ja Ruotsin sotilaalliseen yhteistyöhön lähes kaikki, 94 prosenttia, suhtautuvat myönteisesti. He suhtautuvat yhtä myönteisesti myös kaikkien Pohjoismaiden kanssa tehtävään sotilaalliseen yhteistyöhön. Myös Euroopan unionin kanssa tehtävä sotilaallinen yhteistyö saa yllättävänkin myönteisen vastaanoton eli yli 80 prosenttia hyväksyy.
Kansalaisten viesti poliittisille päättäjille on selkeä. Luvut kertovat luottamuksesta pohjoismaiseen yhteistyöhön. Sen sijaan Suomen Nato-jäsenyys ei saa laajaa tukea, mitä jäsenyys edellyttäisi.
Viestin vahvuutta voi peilata myös toisesta näkökulmasta. Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden vastaajista vajaa 40 prosenttia näkee lisäävän turvallisuutta. Reilu 20 prosenttia vastaajista näkee liittoutumattomuuden vähentävän turvallisuutta.
Ei piiruakaan Naton suuntaan
Poliittisesti viisasta on, jos hallitus ei etene Nato-jäsenyyden suuntaan piiruakaan. Etenemisestä ei tue kansalaismielipide. Eikä odotettavissa ole myöskään laajaa parlamentaarista tukea. Oppositiossa sekä vasemmistoliitto että SDP ovat selkeästi vastustaneet Suomen Nato-jäsenyyttä.
Molemmat nämä ehdot tulisi täyttyä, mikäli näin perustavaa laatua oleva suunnanmuutos tehtäisiin Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.
Jäsenyydessä kyse ei olisi pelkästään Nato-kumppanuuden laajentamisesta, vaan strategisen linjauksen muuttamisesta, mikä näkyisi myös Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisissa linjauksissa.
Sipilän hallitus on sitoutunut siihen, että ”Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka toteuttaa käytännönläheistä kumppanuutta Naton kanssa”. Edellisestä Kataisen hallituksesta poiketen hallitus linjaa ylläpitävänsä mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä. Kataisen hallituksen ohjelmassa todettiin, ettei Suomi valmistele eikä hae Nato-jäsenyyttä hallituskaudella.
Sipilän hallitus vahvisti Nato-optiota hallitusohjelmassa.
lehti 