Laajojen sinileväkukintojen riski on merialueellamme paikoin huomattava. Suomenlahden pintakerroksen fosfaatin pitoisuus oli kuluneena talvena edellisen talven tapaan melko korkea.
Suomenlahdella syvään veteen pääaltaasta virrannut ja pohjasta huonoissa happioloissa vapautunut fosfaatti on kuluneen talven myrskyjen seurauksena sekoittunut ylempiin vesikerroksiin.
Suomenlahden lisäksi myös Itämeren pääaltaan pohjoisosaan ja Saaristomerelle on talvella muodostunut ravinnetilanne, jossa fosforia on suhteellisesti paljon verrattuna typpeen. Se mahdollistaa näille alueille tulevana kesänä varsin voimakkaat sinileväkukinnat, mikäli myös sääolot ovat kukintojen syntymisen kannalta sopivat.
Selkämeren keski- ja eteläosassa ja itäisellä Suomenlahdella kukintariski on kohtalainen. Selkämeren pohjoisosassa ja Perämerellä riski on vähäinen.
Huippu loppukesällä
Sinileväkukintojen huippu Suomen merialueilla ajoittuu normaalisti heinäkuun lopulle ja elokuun alkuun. Tyyni ja lämmin sää edistää sinilevien kasvua. Kukinnat saattavat kuitenkin jatkua paikoin pitkälle syksyyn, mutta eivät yhtä massiivisina kuin kesällä.
Kesällä 2016 laajojen sinileväkukintojen riski on merialueillamme viime vuosiin verrattuna keskimääräistä suurempi, mutta kuitenkin selvästi alempi kuin esimerkiksi 2000-luvun alkupuolen huippuvuosina.
Sinileväkukintojen esiintymisriskin arvion perusteina ovat edellisen talven typpi- ja fosforiravinteiden määrien ja niiden välisen suhteen avulla tehtävät skenaariot. Lähtötietoina käytettiin talvella 2016 tutkimusalus Arandalla mitattuja ravinnepitoisuuksia.
Tilanne voi vaihdella nopeasti
Avomerellä muodostuneiden kukintojen kulkeutuminen lähelle rannikkoa riippuu suuresti kulloinkin vallitsevista tuuli- ja virtausoloista. Sinilevien pintakukinta voikin kulkeutua saaristoon ja rannikoillemme erityisesti etelän puoleisten tuulten vallitessa.
Voimakas tuuli sekoittaa sinileväkukinnan pintaveteen, jolloin se on vaikeammin havaittavissa. Tyynen jakson aikana sinilevät nousevat taas nopeasti pintaan.
Rannikolla ja saaristossa virtausolot ja erilaiset ravinteiden kuormituslähteet voivat aiheuttaa paikallisia sinileväkukintoja erityisesti pitkän tyynen ja lämpimän jakson aikana. Lisäksi tuuli voi kasata sinilevää rantaveteen ja rannoille.
Koska sinilevät saattavat muodostaa erilaisia myrkkyjä ja ihoa ärsyttäviä aineita, runsaisiin sinileväkukintoihin on aina syytä suhtautua varoen.
Kukintojen runsaus vaihtelee
Leväkukintojen syntyyn vaikuttaa eniten säätila. Runsaimmat kukinnat syntyvät mikäli tuulinen jakso ja korkeapaine vuorottelevat kesällä sopivassa tahdissa, jolloin syvemmältä tulevat ravinteet ruokkivat sinilevien kasvua ja veden lämpötila nousee sinileville suotuisaksi.
Virtaukset aiheuttavat sinilevien kertymistä, jolloin ”leväpuuro” ja kirkkaampi alue voivat vaihdella lyhyelläkin matkalla myös avomerellä.
Pohjanmereltä puolitoista vuotta sitten Itämereen tullut suuri suolapulssi ei ole tämän hetken tietojen mukaan vaikuttanut merkittävästi sinileväkukintojen riskiin merialueellamme ja sen jälkeen tulleiden pienempien pulssien vaikutus on jäänyt eteläiselle Itämerelle.
Levätiedotus alkaa
SYKEn merikeskus tiedottaa Suomen avomerialueiden levätilanteesta tästä viikosta alkaen viikoittain elokuun loppuun saakka.
lehti 