Maapallon ihmisväestö ikääntyy samaan aikaan kun maapallon lämpötilat kohoavat. Yli 65 vuotta täyttäneitä oli maailmassa vuonna 2024 noin 10 prosenttia. Vuoteen 2050 mennessä osuuden arvioidaan nousevan 16 prosenttiin. Äärihelteet voivat olla iäkkäälle väelle kuolettavia, sillä vanhat ihmiset eivät kykene säätelemään ruumiinlämpöään yhtä tehokkaasti kuin nuoremmat. Kuumuudesta johtuvien yli 65-vuotiaiden ihmisten kuolemat ovat lisääntyneet 85 prosenttia vuodesta 1990.
Vuosi 2024 oli vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian kuumin vuosi. Maailman meteorologisen järjestön WMO:n toukokuussa julkaisemassa raportissa arvioidaan, että seuraavat viisi vuotta ovat 80 prosentin todennäköisyydellä vielä lämpimämpiä kuin 2024.
Brittiläinen Grantham instituutti ja Lontoon trooppisen lääketieteen yliopisto ovat jo ennättäneet tehdä pikatutkimuksen kesäkuun lopun ja heinäkuun alun helleaallon vaikutuksista 12 eurooppalaisessa kaupungissa. Tutkijat päättelevät, että lämmöstä johtuneet kuolemat lähes kolminkertaistuivat.
Kymmenen tutkimuspäivän aikana kuumuuteen kuolleista 2 305 ihmisestä 88 prosenttia oli täyttänyt 65 vuotta.
Pahenevia terveysriskejä
YK:n kehitysohjelma UNEP:n raportti Frontiers 2025 varoittaa pahenevista terveysriskeistä helteiden muuttuessa uudeksi normaaliksi. Varsinkin diabeteksen, korkean verenpaineen, sydäntautien ja iän tuoman yleisen haurauden kaltaisista kroonisista ongelmista kärsivät joutuvat vaaraan.
Erityisen haitallista on helteen ja korkean ilmankosteuden yhdistelmä, sillä kosteus rajoittaa ihmisruumiin kykyä viilentää itseään hikoilemalla. Kun lämpötilat kohoavat niin sanotusta normaalista yhden celsiusasteen, noin 275 miljoonaa ihmistä joutuu keskelle hyvin kosteita helleaaltoja. Jos nousu on kaksi astetta, tukahduttavat helteet kurittavat liki 790 miljoonaa ihmistä. Ja jos lämpötilat kohoavat keskimäärin kolme celsiusastetta, tappohelteitä vastaan joutuu taistelemaan 1,220 miljardia ihmistä.
Kaupungeissa lämpötilat ovat yleensä korkeampia kuin ympäröivällä maaseudulla, sillä rakennukset, kivetyt kadut ja muut keinotekoiset pinnat imevät, säilövät ja säteilevät lämpöä.
Ripeästi kaupungistuvat kehittyvät maat ovat suuremmassa vaarassa kuin vakiintuneet teollisuusmaat, joista joissain on jo alettu lisätä kaupunkien viherpeittoa.
Ruumiin ja hengen vaivoja
Kehitysmaissa maaltamuuttajat elävät usein pelti- tai asbestikattoisissa huonosti tuulettuvissa ja ylikansoitetuissa yhden huoneen taloissa epävirallisissa siirtokunnissa, joissa ei ole vettä, viemäriä eikä sähköä, tuulettimista puhumattakaan. Monesti kaupungin köyhissä osissa on myös vähemmän kasvillisuutta, joten ne lämpenevät nopeammin kuin varakkaiden asuma-alueet. Lämpöaallon aikana sisälämpötila kohoaa ulkolämpötilojakin korkeammaksi.
Omista yhteisöistään kaupunkeihin tempaistut vanhukset ovat usein lisäksi sosiaalisesti eristyneitä ja köyhiä. Kuten Euroopan tuoreet kokemukset osoittavat, vaarassa eivät ole vain kehitysmaiden vanhukset.
– Useimmat vanhuksista elävät kaupungeissa, joissa he jo nyt altistuvat helteelle ja ilmansaasteille. Tarvitaan tehokkaita strategioita, jotta iäkästä väestönosaa voidaan suojella, UNEP:n toimitusjohtaja Inger Andersen sanoo.
Kiihtyvän ilmastonmuutoksen vaikutukset aiheuttavat vanhuksille suoraan ja epäsuorasti ruumiin vaivojen lisäksi myös masennusta ja ahdistusta.
UNEP:n raportti esittää myös suosituksia. Entistä paremmalla kaupunkisuunnittelulla kaupungit voisi muuttaa saasteettomiksi ja iäkkäätkin huomioiviksi. Viheralueet ovat avainasemassa, samoin vanhusten sopeuttaminen maailmaan, jossa kaikki palvelut ovat digimuurin takana.
uutiskirje 