Perun kansallisen journalistiliiton ANP:n mukaan toimittajiin kohdistui vuonna 2025 yhteensä 458 hyökkäystä heidän työnsä vuoksi.
– Tilanne on kärjistynyt viime vuosina erittäin nopeasti ja saavutti huippunsa vuonna 2025, jolloin neljä kollegaamme murhattiin, sanoo ANP:n pääsihteeri Renzo Chávez.
Murhatut toimittajat tutkivat epäiltyjä korruptiotapauksia paikallishallinnossa ja viranomaisten toiminnassa.
Perun poliittinen kriisi on jatkunut vuosia. Vuodesta 2016 lähtien maassa on ollut yhdeksän presidenttiä, joista vain kaksi on valittu vaaleilla. Muut ovat nousseet valtaan kongressin erotettua edellisen ja valittua uuden presidentin, tai presidentti on itse eronnut.
Samalla kongressin mahdollisuus vaikuttaa oikeuslaitokseen ja muihin riippumattomiin instituutioihin on kasvanut.
Oikeusjutut vievät rahat ja ajan
Toimittajia painostetaan Perussa monin tavoin. ANP:n mukaan vuosittain 30–35 toimittajaa joutuu oikeuteen työnsä vuoksi.
Oikeus määrää lehtiä poistamaan jo julkaistuja juttuja tai toimittajia kielletään kirjoittamasta uudelleen tutkinnan kohteena olevista henkilöistä ja heidän lähipiiristään. Määräysten rikkominen voi johtaa uusiin oikeustoimiin.
– Oikeusprosessit ovat toimittajille kalliita erityisesti epävarmoissa työoloissa, Chávez sanoo.
Hänen mukaansa oikeusjutut syövät myös aikaa ja vaikeuttavat varsinaisen journalistisen työn tekemistä.
Vuonna 2024 lisääntyivät myös toimittajien kiristys ja nimettömät uhkaukset. Chávezin mukaan uhkailun taustalla ovat usein viranomaiset tai heidän lähipiirinsä, joita tutkitaan korruptiosta.
– Se on hirvittävää, ja toimittajat yrittävät luonnollisesti suojella itseään ja perheitään, Chávez sanoo.
Pelko ruokkii itsesensuuria
Amnesty Internationalin ohjelmajohtajan Rosario Gradosin mukaan sananvapauden edellytykset heikkenevät Perussa jatkuvasti, ja pelko näkyy jo koko yhteiskunnassa.
– Sananvapaus ei merkitse vain mahdollisuutta ilmaista itseään ja saada äänensä kuuluviin. Se tarkoittaa myös mahdollisuutta saada monipuolista tietoa. Jotta voimme ilmaista itseämme vapaasti, meillä täytyy olla tietoa eri lähteistä, hän sanoo.
Amnestyn viime vuonna tekemässä kyselyssä seitsemän kymmenestä perulaisesta kertoi pelkäävänsä osallistua mielenosoituksiin, vaikka pitikin protesteja tehokkaana vaikuttamiskeinona.
Vuosien 2022–2023 protesteissa yli viidenkymmenen kuolleen siviilin omaiset odottavat edelleen oikeutta. Mielenosoitukset alkoivat sen jälkeen, kun kongressi erotti presidentti Pedro Castillon ja Dina Boluarte nousi presidentiksi. Protestit tukahdutettiin väkivaltaisesti erityisesti Keski- ja Etelä-Andeilla.
Gradosin mukaan vaarana on, että yhteiskunta alkaa pitää normaalina viranomaisten liiallista voimankäyttöä, poikkeustiloja sekä väkivaltaa ja katoamisia.
– Yhteiskunta, joka ei vaadi oikeuksiaan, on yhteiskunta, joka taantuu oikeuksissaan, hän sanoo.
Rikollisuudesta vaietaan hengenvaaran vuoksi
Paikallisjournalistit eri alueilla välttelevät juttuaiheita, jotka liittyvät laittomaan kaivostoimintaan, metsähakkuisiin tai seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvään ihmiskauppaan.
– Toimittajat tietävät laittomuuksista, mutta eivät käsittele niitä, koska se vaarantaisi heidän ja heidän perheidensä turvallisuuden, Chávez sanoo.
Hänen mukaansa kyse on itsesensuurista tilanteessa, jossa valtio ei suojele toimittajia eikä puutu rikoksiin tehokkaasti.
– Toimittaja sensuroi itseään, koska valtion poissaolo on ilmeinen. Sensuuri vaikuttaa myös kansalaisiin, joilla ei ole pääsyä tietoon, Chávez sanoo.
Joissakin tapauksissa toimittajat jatkavat työtään riskeistä huolimatta, mutta oikeusjärjestelmän tarjoama suoja on heikko.
– Tilanne on vaikea. Aiemmin uhkailun kohteeksi joutunut toimittaja saattoi saada poliisipartion suojelemaan kotiaan, mutta ei enää, Chávez sanoo.
uutiskirje 
