“Älä käytä tekoälyä tähän haasteeseen. Joka kerta kun sanot tekoälylle “kiitos”, yksi vuoristopuro ehtyy ja metsäkauris kuolee janoon. Tiedäthän että aina kun generoit “hauskan” kuvan, yksi kuvittaja putoaa oksalta maahan, ja kuolee.”
Siinä tiivistettynä, mitä vasemmistolaiset osaavat sanoa tekoälystä. Kritiikki on toisteista, siinä ei ole mitään omaperäistä, se ei osu ydinongelmiin ja faktatkin ovat vähän sinne päin. Kuulostaako kenties generatiivisilta tekoälyiltä?
Ja älkää ymmärtäkö minua väärin: laajat kielimallit ovat taas yksi askel tiellä kohti pääoman ja suuryritysten totaalista ylivaltaa suhteessa meihin. Tekoäly korvaa ainutlaatuiset näkökulmat geneerisellä yleisellä tuuballa. Se hörmii kaiken inhimillisen kulttuurin netistä ja luo siitä sieluttoman puppugeneraattorin. Jos maksat 20 euroa kuussa, voit sitten hyödyntää sitä vaikka työhakemuksien kirjoittamiseen.
Silti olisi mukavaa, jos tekoälyä kritisoitaisiin omia aivoja käyttäen. Tekoäly ei nimittäin ole yksittäisen käyttäjän syy tai vastuulla, toisin kuin vasemmistolaiset vaikuttavat uskovan. On täysin itsestäänselvää, että uusia teknologisia työkaluja opetellaan käyttämään, että niillä leikitellään ja tehdään töitä. Jokainen nykytaloudessa hengissä selviämään oppinut tietää, että tämän päivän uutuus on huomisen työelämän perusvaatimus. Tekoälyä on monien pakko osata käyttää, jos haluaa hankkia elantonsa tulevaisuudessa.
Yksilönäkökulmasta olisi hyvä irtautua ja katsoa, mitä voimme muuttaa. Tekoälyn tutkija Mikael Brunilan mukaan tekoälypaaston sijaan enemmän voitettavaa olisi kamppailussa tekoälyn suunnasta. Esimerkiksi täysin offlineen ladattava tekoäly, joka ei kerää käyttäjästä mitään tietoa tai kouluttaudu meitä hyödyntäen olisi parempi vaihtoehto kuin nykyiset jokaista liikettämme mallintavat palvelut.
Voit katsoa kolumnin myös videomuodossa alla:
On hyvä myös olla rehellinen siitä, miten paljon geneeristä roskaa meiltä vaaditaan yhteiskunnassa elämiseen. Työhakemuksia pitää tehtailla robottimaisesti saadakseen minimituet, joten miksi ei antaisi robotin kirjoittaa niitä. Kaikenlaiset selvitykset, sopimukset ja esimerkiksi nettisivujen koodaukset ovat tylsää, monotonista ja sielua syövää työtä, jonka sieluton tekoäly voi hyvin hoitaa.
Ei tarvitse olla tekoälyn puolustaja ymmärtääkseen, että tekoälystä pidättäytyminen on ennen kaikkea taas yksi vasemmistoveron muoto: rasite, jonka hyvä ihminen asettaa itselleen moraalisesta velvollisuudesta, vaikka sillä ei ole mitään poliittisia seurauksia. , joka muodostuu laajasta datasuvereeniudesta, isojen teknologiafirmojen hajottamisesta, suljettujen ohjelmistojen avaamisesta ja resurssien paljon vapaammasta jakamisesta jokaiselle tarpeensa mukaan.
Vaikka kupla ennen pitkää puhkeaa, generatiiviset tekoälyt ovat silti tulleet jäädäkseen ja uineet älypuhelimien ja läppärien jokaiseen nurkkaan sekä ohjelmistojen taustalle erilaisia prosesseja optimoimaan. Onkin aika miettiä, millaisia rajoituksia tekoälylle asetetaan, millaisia tapoja on helpottaa kielimallien totaalisen anonyymia ja ilmaista käyttöä sekä miten nykyinen amerikkalaisten teknologiafirmojen monopoli voidaan murtaa.
Suomessa virkamiehet sanovat tällä hetkellä, että teknologiariippuvuutemme Yhdysvalloista ei ole purettavissa, lähinnä koska rahaa omaan ohjelmistokehittämiseen ei ole. Tämä kunnianhimon puute on hyvä esimerkki nykyisestä yhteiskunnallisesta laiskuudesta, johon vasemmistokin syyllistyy. Me tosin voivottelemme yksittäisten käyttäjien haluttomuutta luopua tekoälystä, mutta ongelma on sama: kaikki vääntelevät käsiään siinä missä pitäisi luoda aitoja vaihtoehtoja ja vahvistaa datasuvereniteettia.
uutiskirje 
