Kansanedustajat, vasemmistoliiton Silvia Modig ja SDP:n Nasima Razmyar ja Katja Taimela, ihmettelevät hallituksen esittämää uutta kymmenvuotista korkotukea, jota eduskunnan ympäristövaliokunta puolsi.
Ympäristövaliokunnassa yhdessä jättämässään vastalauseessa heidän huolensa on se, että uudistus ei helpota kohtuuhintaisen asumisen ongelmaa pääkaupunkiseudulla vaan ehkä jopa pahentaa tilannetta.
Yksi hallituksen kärkihanke on asuntotuotannon lisääminen. Lakiesitys vuokra-asuntojen rakentamislainojen lyhytaikaisesta korkotuesta liittyy siihen.
– Pääkaupunkiseudulla ei ole pula vuokra-asunnoista vaan puutetta on sellaisista vuokra-asunnoista, joissa ihmisellä on varaa asua.
– Katsomme, ettei hallituksen esitys laiksi täytä sille asetettuja ehtoja kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon lisäämisestä. Päinvastoin esitys vähentää aidosti kohtuuhintaista tuotantoa lisäävän pitkän korkotuen houkuttelevuutta entisestään ja näin nostaa vuokra-asumisen hintaa, he arvioivat vastalauseessaan.
He toteavat, että jo nyt rajoitusten piiristä poistuu tuhansia ARA-asuntoja vuosittain.
– Jos uutta oikeasti kohtuuhintaista tuotantoa ei tule tilalle, pienituloisen vuokralaisen asema vuokra-markkinoilla muuttuu vuosi vuodelta tukalammaksi.
Kalliita vuokra-asuntoja
Kolmikko toteaa, että kaupungeissa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla on paheneva pula kohtuuhintaisista asunnoista ja asumiskustannukset nousevat sekä omistus- että vuokra-asunnoissa asuvalla.
Vastalauseessa arvioidaan, että hallituksen esityksen sisältö ei tue tavoitetta lisätä kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa.
– Pääkaupunkiseudulla ei ole pula vuokra-asunnoista vaan puutetta on sellaisista vuokra-asunnoista, joissa ihmisellä on varaa asua, he huomauttavat vastalauseessaan.
Kaikkien vuokra-asuntojen keskivuokra pääkaupunkiseudulla on 15,33 euroa neliöltä. Vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa se on on 17,77 euroa ja ARA-asunnoissa 12,57 euroa.
Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että lyhyellä korkotuella tuotettavan vuokra-asunnon keskivuokra on 17–20 euroa neliöltä, eli yli vapaa-rahoitteisen asunnon keskivuokran.
– Miksi valtio tukee asuntorahaston varoista tuotantoa, jonka vuokra asettuu lähelle tai jopa yli vapaarahoitteisen asunnon vuokran? kansanedustajat kysyvät vastalauseessa.
Heti myyntiin
Hallituksen esityksessä lyhyellä korkotuella rakennetuissa asunnoissa rajoitusten alainen aika on kymmenen vuotta. Aikaa voi lisätä omistajan pyynnöstä kaksi kertaa yhteensä 30 vuoteen. Kolmikko pitää kymmenen vuoden rajoitusaikaa lyhyenä asunnoissa, jotka on rakennettu valtion tuella.
– Malli mahdollistaa sen, että asunnot myydään heti rajoitusajan päättyessä, jolloin rakennuttaja maksimoi korkotuen ja ARA-hintaisen tontin hyödyn itselleen, he uskovat.
Modig ja demariedustajat korostavat kuntien vastuuta. He toteavat, että kuntien tonttipolitiikalla voi edistää tai estää kohtuuhintaisen asuntotuotannon syntymistä.
– Kuntien tulisi luovuttaa pitkien rajoitusaikojen piirissä olevalle tuotannolle tontteja edullisempaan hintaan kuin markkinavuokriin tähtäävälle toimijalle
He näkevät, että lyhyen korkotuen asunnoissa korkotuen ehdot ovat paremmat kuin 40-vuotisessa korkotuessa.
– Miksi valtio tukee anteliailla ehdoilla tuotantoa, joka on rajoitetussa vuokrauskäytössä vain verrattain lyhyen aikaa? edustajat ihmettelevät ja muistuttavat siitä, että yhteiskunta joutuu maksamaan korkeat asumiskustannukset asumistukena.
– Jos kuntavetoisessa yhtiössä Helsingin kaupungin vuokratalot Oy:ssä keskivuokra on 11,2 euroa neliöltä ja nyt esitetyllä mallilla vuokrataso on lähempänä 20 euroa, voidaan hyvällä syyllä kysyä, miksi hallitus haluaa tukea rakentajia avokätisesti tuotannossa, joka tulee yhteiskunnalle kalliiksi moneen kertaan.
Tukea sijoittajien tarpeisiin
Kolmikko arvioi, että kohtuuhintaisten asuntojen lisäämisen sijaan hallitus on tarjoamassa rakennuttajille mahdollisuuden tuottavaan bisnekseen yhteiskunnan tuella.
– Uusi lyhyen korkotuen malli on tehty enemmänkin asuntosijoittajien tarpeisiin kuin lisäämään kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa, he sanovat.
He toteavat myös, että aikana jolloin kaikesta leikataan, on entistä tiukemmin huolehdittava, että julkinen tuki menee oikeaan kohteeseen ja tuki laskee eikä nosta asumisen hintaa.
– Rakentamisen suhdanne on kääntynyt, eikä lyhyelle korkotuelle ole tarvetta edes suhdannepoliittisena keinona piristää asuntotuotantoa.
He arvioivat myös, että lyhyt korkotuki veisi houkuttelevuutta 40-vuotiselta korkotuelta, jonka ehdot eivät enää olisi kilpailukykyiset. Pitkän korkotuen avulla rakennetut asunnot säilyvät pitkään vuokra-asuntokäytössä.
lehti 