Euroopan unioni aikoo tiivistää yhteistyötään siirtolaiskysymyksissä Libyan kanssa. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International on huolissaan, että se johtaa pakolaisiin ja siirtolaisiin kohdistuvien ihmisoikeusloukkausten kiihtymiseen Libyassa.
Tuhannet pakolaiset ja siirtolaiset joutuvat kidutetuksi tai muutoin kohdelluiksi kaltoin libyalaisissa säilöönottokeskuksissa tai rannikkovartioston hallussa.
Euroopan unioni ilmoitti viime kuussa aikovansa jatkavansa vielä vuodella salakuljettajien vastaista merioperaatiotaan Välimerellä. Samalla tarkoitus on kouluttaa ja vahvistaa Libyan rannikkovartioston toimintakykyä sekä jakaa heidän kanssaan enemmän tietoa.
Amnestyn tiedot paljastavat kuitenkin järkyttäviä väärinkäytöksiä, joihin rannikkovartiosto sekä siirtolaisten säilöönottokeskusten vartijat syyllistyvät Libyassa.
Jätettiin hukkumaan
Amnesty haastatteli Etelä-Italiassa 90 ihmistä, jotka olivat tehneet vaarallisen matkan Välimeren yli Libyasta Italiaan. Heistä monet kertoivat ampumisista, pahoinpitelyistä ja kidutuksesta säilöönottokeskuksissa tai rannikkovartioston hallussa.
Yhdessä tapauksessa Libyan rannikkovartijat olivat jättäneet 120 ihmistä kuljettaneen uppoavan veneen ajelehtimaan sen sijaan, että olisivat pelastaneet matkustajat.
Euroopan komissio on ilmoittanut edistävänsä yhteistyötä kolmansien maiden kanssa siirtolaisuuden hillitsemiseksi. Libya nimettiin yhdeksi keskeisimmistä maista tässä yhteistyössä.
– Euroopan ei pitäisi edes harkita yhteistyöjärjestelyä Libyan kanssa, jos se johtaa suoraan tai epäsuorasti näin järkyttäviin ihmisoikeusloukkauksiin, Amnestyn Suomen osaston oikeudellinen asiantuntija Susanna Mehtonen sanoo.
– EU on osoittanut moneen otteeseen, että se on valmis estämään pakolaisten ja siirtolaisten pääsyn mantereelleen mihin hintaan tahansa. Ihmisoikeudet ovat joutuneet täysin taka-alalle.
Libyan rannikkovartioston kykyä etsiä ja pelastaa ihmisiä pitää parantaa.
Ei suojaa Libyassa
– On erittäin tärkeää, ettei EU:n tuki lietso entisestään niitä ihmisoikeusloukkauksia, joita ulkomaalaiset pakenevat epätoivoisesti Libyasta, Mehtonen sanoo.
Sadat tuhannet pakolaiset ja siirtolaiset pakenevat Libyaan sotaa, vainoa tai äärimmäistä köyhyyttä pääosin Saharan eteläpuoleisista valtioista. Heidän pyrkimyksenään on yleensä päästä Eurooppaan.
Osa heistä on ehtinyt elää Libyassa vuosia, mutta he haluavat paeta sieltä, sillä Libya ei kykene tarjoamaan heille minkäänlaista suojaa. He elävät jatkuvassa pelossa siitä, että paikalliset jengit tai poliisit hakkaavat tai ryöstävät heidät.
Amnestyn haastattelemat ihmiset kertoivat libyalaisten rannikkovartijoiden tekemistä pahoinpitelyistä. Eritreasta kotoisin oleva Abdurrahman, 23, yritti täyteen ahdetussa veneessä Eurooppaan tammikuussa 2016, mutta libyalaisviranomaiset pysäyttivät sen matkan merellä. Vene oli tarkoitettu 50 ihmiselle, mutta kyydissä oli 120 ihmistä.
– He käskivät kaikki pois veneestä ja hakkasivat ihmisiä kumiletkuilla ja puukepeillä. He ampuivat yhtä miestä jalkaan. Hän oli viimeinen, joka nousi veneestä, joten he kysyivät häneltä, missä veneen kuljettaja on. Kun mies sanoi, ettei tiedä, he sanoivat sen tarkoittavan, että hän on kuljettaja ja ampuivat häntä, Abdurrahman kertoi Amnestylle.
Päivittäisiä pahoinpitelyjä
Amnesty on kerännyt vuodesta 2011 lähtien tietoja entisiltä säilöönotetuilta. Heidän joukossaan on niin miehiä, naisia kuin yksin olleita lapsia.
Haastatteluissa entiset pidätetyt ovat kertoneet niin säilöönottokeskusten hirveistä olosuhteista kuin väkivallasta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Nämä ongelmat jatkuvat yhä toukokuussa kerättyjen tietojen perusteella. Entisten säilöönotettujen mukaan heitä hakattiin päivittäin puukepeillä, sähkökaapeleilla, letkuilla ja kivääreillä. Heille annettiin myös sähköiskuja. Monia säilöönottokeskuksia pyörittävät käytännössä aseellisten ryhmittymien jäsenet.
Libyan lain mukaan luvaton maahantulo ja oleskelu on kriminalisoitu, mikä mahdollistaa ulkomaalaisten sulkemisen säilöönottokeskukseen määräämättömäksi ajaksi karkottamistarkoituksessa.
Libyassa ei ole minkäänlaista kansallista turvapaikkalainsäädäntöä tai järjestelmää, joten he eivät voi kyseenalaistaa säilöönottoaan tai vaatia suojelua. Karkotuksia tehdään ilman minkäänlaista yksilöllistä tilanteen arviointia.
Nälkää ja hakkaamista
Useat haastattelut kertoivat nähneensä, miten pakolaisia ja siirtolaisia oli kuollut säilöönottokeskuksissa, sillä vartijat olivat ampuneet heidät tai hakanneet kuoliaaksi. Entisten säilöönotettujen mukaan keskuksissa oli pulaa ruuasta, juomavedestä ja kunnollisesta terveydenhuollosta.
– EU:n pitää tehdä enemmän varmistaakseen, että Libyan rannikkovartiosto ja säilöönottokeskukset toimivat ihmisoikeuksia kunnioittaen, Mehtonen sanoo.
– Ennen kaikkea pitäisi tarjota vaihtoehtoja, etteivät ihmiset joutuisi tekemään näin vaarallisia matkoja. Euroopan maiden on lisättävä pakolaisten uudelleensijoittamista maaperälleen huomattavasti enemmän sekä tarjottava humanitaarisia viisumeja.
lehti 