Työ liikuttaa
Tampereen Teiskontiellä on jonkin verran ruuhkaa. Kirjastoauton pitäisi ehtiä pysäkille tasan 14.15:ksi.
Kirjastovirkailija Mika Kulmala ei hermostu. Aiempi kokemus linja-autonkuljettajana on opettanut, kuinka aikataulussa pysytään. Kun valtaväylältä kaarretaan Takahuhdin lähiöön, kulku helpottuu.
– Lähiöissä on joskus tiukkia käännöksiä ja lapsia pitää varoa. Aina ei ole jätetty riittävästi pysäköintitilaa ja joudumme pysäköimään osittain jalankulkuväylälle. Pitää mennä siihen, mihin mahtuu. Onneksi ihmiset ovat ymmärtäväisiä.
Talven liukkailla Kulmalan piti jättää jokin pysäkki väliin, kun tietä ei ollut sorattu.
– Jos auto lähtee valumaan takaperin ylämäessä, on turha yrittää perille, hän naurahtaa.
Kesällä on toisin, perille pääsee. Mutta yksi merkittävä osa asiakaskunnasta eli koululaiset puuttuvat. Lukukausien aikana kirjastoauto käy useimmilla alakouluilla.
– Välillä tuntuu, että koululaisia tulee kuin tahmatassuja muumien paattiin.
Toinen kirjastoauton suurkuluttajaryhmä ovat uusien lähiöiden lapsiperheet. Lastenkirjahyllyt tyhjenevät ja palautuksia ropisee laatikoihin. Hiljaisimpina hetkinä Kulmala ja palautuksia vastaanottava Tuomas Vuollo laittavat kirjoja takaisin hyllyihin.
Lähtöpaikalla pääkirjasto Metsossa on tarkistettu, että autossa on 4 000 – 5 000 nimikettä eli kirjoja, lehtiä ja filmejä sekä asiakkaiden varaukset.
– Periaatteessa täällä on sama aineisto kuin kiinteässä kirjastossa, mutta ei päivälehtiä eikä lainattavia soittimia tai urheiluvälineitä, Kulmala toteaa.
Pysäkillä on jono valmiina
Takahuhdin Kourutaltankadun pysäkillä on jo jono. Moni tulee läheisestä vanhusten palvelutalosta.
– Onko Jokisen uusinta, asiakas kysyy.
Kulmala vastaa, että haluaisiko tämä varata teoksen. Siihen on pitkät jonot. Niin kiire ei kuitenkaan ole. Pulma ratkeaa, kun Kulmala ottaa hyllystä Komisario Koskinen äärirajoilla -teoksen, jossa on Seppo Jokisen kolme vanhempaa kirjaa. Asiakas valitsee vielä nipun muita teoksia, sillä kirjastoauto jää kesätauolle.
Hilpi Helen kysyy, voisiko kirjastokortin uusia. Se ei toimi. Kulmala kertoo, että viime vuonna tietokannasta poistettiin kortit, joita ei ollut käytetty vuosiin.
– Voimme pitää sinua uutena asiakkaana, jolloin kirjastokortin hankkiminen on maksutonta, hän lisää.
Helen on helpottunut. Hän kertoo palanneensa kirjaston asiakkaaksi vastikään jäätyään eläkkeelle.
Uudet tiet turhan kapeita
Seuraavaan paikkaan Ruotulan Jaakonmäenkadulle mutkitellaan pikkuteitä pitkin. Kulmala manaa, että uusissa lähiöissä ajoradat on tehty aiempaa kapeammiksi.
– Kirjastoauto on tehty linja-auton pohjan päälle. Auto vaatii kunnolla tilaa käännöissä.
Kulmala päätyi kirjastoautoon monen mutkan kautta.
– Ennen olin toimistotyössä, mutta se ei ole minua varten. Kymmenisen vuotta sitten ajoin linja-autokortin, ja töitä oli satunnaisesti. Kirjastovirkailijakoulutuksen kävin neljä vuotta sitten aikuiskoulutuksena. Ala on viehättänyt minua aina. Vaimokin on kirjastossa töissä.
Vakituinen työ löytyi jo opiskeluaikana Tampereen kaupunginkirjastosta, nimenomaan kirjastoautosta.
– Kaikki kirjastovirkailijat eivät halua kirjastoautoon, mutta minulle tämä sopii. Työ on vaihtelevaa. Saan ajaa, palvella asiakkaita, hyllyttää kirjoja, hoitaa tietopalveluja ja korjata kirjoja.
Ajopäiväkirjan mukaan kilometrejä kertyy päivässä noin sata. Kun vuoroon sattuu Tampereen pohjoisosassa oleva Teisko, kilometrejä tulee enemmän.
Ajo alkaa joko aamusta varikolta tai iltapäivällä kahdelta Metsosta. Tänään reittiin mahtuu kahdeksan pysäkkiä. Lyhimmillään niiden väli pitää ajaa viidessä minuutissa. Päivän viimeiset asiakkaat joutuvat poistumaan kirjastoautosta klo 19.30, mutta siihen on vielä aikaa. Lopuksi auto pitää palauttaa varikolle Multisiltaan Tampereen etelärajalle.
– Kirjastoautossa ei tule koskaan aika pitkäksi. Maisemat vaihtuvat ja tekemistä riittää, Kulmala toteaa.
UP:n kesäsarjassa kerrotaan, kuinka työ kuljettaa ihmisiä tien päällä, raiteilla tai jopa taivaalla
lehti 