Kesä on tuonut monta pettymystä Bernie Sandersin kannattajille.
Sitkeimmät tukijat jaksoivat uskoa lähes loppuun asti, että esivaaleissa tapahtuu vielä käänne ja Sanders voittaa. Näin ei käynyt.
Sitten toivottiin, että Hillary Clinton valitsee varapresidenttiehdokkaansa puolueen vasemmistosiivestä, parhaassa tapauksessa Massachusettsin senaattorin Elizabeth Warrenin, jonka myös Sanders itse oli maininnut hyvänä ehdokkaana.
Sanders sai esivaaleissa yli 13 miljoonaa ääntä.
Clinton ei kuitenkaan valinnut Warrenia, eikä tämä ilmeisesti ollut edes vakavasti esillä. Clinton vain kuljetti Warrenia kotvan näkyvästi mukanaan, ikään kuin täkynä sandersilaisille.
Lopuksi lohdutukseksi jäi politiikan sisältöön vaikuttaminen. Yleisesti katsotaan, että Sandersin vahvan kampanjan ansiosta demokraattien vaaliohjelmasta tuli selvästi vasemmistolaisempi kuin se olisi ollut ilman sitä.
Ohjelmaluonnokseen tuli Sandersin ajamista asioista muun muassa minimipalkan korottaminen, terveydenhoidon painopisteen siirtäminen kohti julkista mallia, maksuton korkeakouluopetus tietyissä rajoissa sekä tiukempi ympäristö- ja ilmastopolitiikka.
Vaaliohjelmilla vain on Yhdysvalloissa tavallistakin vähemmän merkitystä. Voi hyvin muistella, minkälaista muutosta lupasi Barack Obama ja mitä hän lopulta oli halukas tai pystyi tekemään.
Innosti politiikkaan
uusia ihmisiä
Kun Sanders runsaat kaksi viikkoa sitten antoi vihdoin tukensa Clintonille, osa Sandersin kannattajista kutsui häntä petturiksi.
Sanders kuitenkin saavutti aika paljon.
Vielä viime syksynä Sandersia pidettiin marginaaliehdokkaana, jolla ei ole todellisia mahdollisuuksia. Ilmoittaessaan tavoittelevansa demokraattien ehdokkuutta huhtikuussa 2015 Sanders ei ollut edes puolueen jäsen (vaikkakin toimi senaatissa demokraattien ryhmässä). Hän ilmoitti vasta viime marraskuussa olevansa siitä eteenpäin demokraatti.
Lopulta Sanders sai esivaaleissa 43 prosenttia demokraattien äänistä, 13,2 miljoonaa Clintonin 16,8 miljoonaa vastaan. Hän voitti esivaalit 22 osavaltiossa.
Talven mittaan Sandersin vaalitilaisuudet alkoivat kerätä yhä suurempia yleisömääriä. Hän innosti poliittiseen toimintaan mukaan valtavan määrän uusia ihmisiä. Hän keräsi taakseen väkeä ruohonjuuritasolta ja kansalaisliikkeistä.
Sanders osoitti, että ikää tärkeämpiä ovat ajatukset. 74-vuotiaana hän oli vanhin kummankaan puolueen ehdokkuutta tavoitelleista, mutta hän oli suosituin nuorten keskuudessa. Demokraattien esivaaleissa hän sai enemmistön alle 45-vuotiaiden äänistä. Kaikkein nuorimmissa ikäluokissa hän sai myös naisten äänistä enemmän kuin Clinton.
Sanders jatkaa
liikkeen kehittämistä
Aloittaessaan kampanjansa Sanders sanoi, ettei hän usko Yhdysvaltain demokratiaa puolustaneiden pyrkineen ”tilanteeseen, jossa miljardöörit omistavat poliittisen prosessin”.
Sanders eli niin kuin opetti. Hän ei perustanut tavanomaista yhtiöiden ja muiden suurlahjoittajien rahoja keräävää Super-PAC-komiteaa, vaan keräsi kampanjarahat miljoonilta pienlahjoittajilta keskimäärin parin kympin panoksina.
Hämmästyttävää on myös se, että sosialistiksi itseään kutsuva henkilö pystyi pääsemään Yhdysvaltain vaaleissa näin pitkälle. Hän sai karistettua ääriajattelun leiman ja osoitettua, ettei ole epänormaalia puhua epätasa-arvoa ja suuryhtiöiden valtaa vastaan.
Sandersin kannattajat kutsuvat liikettään vallankumoukseksi, joka rikkoi vakiintuneet kaavat.
Sanders ei suinkaan aio lopettaa tähän. Hän valotti suunnitelmiaan pari viikkoa sitten haastattelussa USA Todaylle. Hän aikoo syksyn vaaleissa tukea vähintään sataa ehdokasta ”koululautakunnista kongressiin”, kerätä heille rahaa ja kiertää maata kampanjoimassa heidän hyväkseen.
Sanders aikoo myös lähiviikkoina perustaa ”poliittisia ja koulutusjärjestöjä edistyksellisen liikkeen pitämiseksi elossa”. Hän suunnittelee peräti kolmen järjestön perustamista eri tehtäviä varten.
Lisäksi Sanders aikoo viikkoa vaalien jälkeen, 15.11., julkaista kirjan nimellä Our Revolution: A Future to Believe In.
uutiskirje 
