Vahva talouskasvu tiensä päässä

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Vasemmiston punainen lanka on ollut työväestön elintason kasvattaminen ja tulonjaon muuttaminen oikeudenmukaiseksi. Tämä pyrkimys perustui pitkään talouskasvun hedelmien jakamiselle.

Suomessa talouskasvu ei ole kasvattanut koettua hyvinvointia 1980-luvun lopun jälkeen. Rooman klubin Kasvun rajat -raportti kiinnitti huomiota talouskasvun rajoihin rajallisella maapallolla jo 70-luvun alussa. Myös vasemmisto joutui pohtimaan peruskysymyksiä. Kansalle oli saatu terveydenhuolto, vatsat täyteen ja siedettävät asunnot, mutta tarvittiinko vielä omat väritelevisiot ja autot.

Ympäristöpolitiikan emeritusprofessori Yrjö Haila oli mukana SKDL:n ensimmäisessä ympäristötyöryhmässä 1970-luvulla. Hailalle kasvukriittinen keskustelu on tuttua jokseenkin sen alusta alkaen. Haila ei usko, että talouskasvusta voidaan luopua kokonaan. Hän hakisi kasvulle juurta esimerkiksi työllistävistä korjausinvestoinneista.

– Se on kestävää kun pidetään paikat kunnossa.

Haila uskoo kuitenkin vahvan talouskasvun hiipuneen pysyvästi. Edullisten luonnonresurssien aika jäi viime vuosituhannelle. Ekosysteemin rajat määräävät kasvunkin rajat. Koska kasvua ei välttämättä ole näköpiirissä, olisi joka tapauksessa syytä miettiä tapoja, joilla hyvinvointia saadaan aikaan nollakasvun maailmassa.

Kansanedustaja Anna Kontula (vas.) on periaatteessa samaa mieltä monista kasvukriittisen liikkeen tavoitteista: talouskäsitystä pitäisi laajentaa ja tunnustaa kotona tehtävän työn välttämättömyys rahataloudelle.

Kontulan mielestä sekä talouskasvun perässä juokseminen että kasvun vastustaminen on turhaa.

– On väärä tavoite pyrkiä kasvuun, mutta väärä tavoite olisi pyrkiä kasvun taittamiseen. On triviaalia, onko kasvu hyvä vai paha.

Huomio pitäisi Kontulan mielestä kiinnittää merkityksellisiin asioihin eli kestävän hyvinvoinnin kokonaisuuteen.

– Jos käyttäisimme bkt:ta paremmin hyvinvointia mittaavia mittareita, talouskasvun merkitys asettuisi todelliseen arvoonsa automaattisesti.”

Jakamistalous voi syntyä pakosta

Kasvukriitikot haluaisivat, että palkkatyönä tehtävästä työstä osa siirtyisi yhteisöissä ja perheissä tuotetuksi. Tuotettaisiin paikallisesti ja ekologisesti ja vain tarvittava. Yhteisöajatus ottaa mallia vanhasta maatalousyhteiskunnasta, jossa tuotanto oli paikallista ja tuhlaus vähäistä.

Vaihtoehtoiseen talouteen sisältyisi perustulo, jonka turvin paikallistalous sekä kotitalouksien ja yhteisöjen ydintalous pyörisivät. Kasvukriitikoiden mielestä paikallisen talouden pitäisi olla vähemmän riippuvainen globaalista taloudesta.

Yhteisökeskeisessä taloudessa vaanivat ahdasmielisen nurkkakuntaisuuden ja patriarkaatin paluu. Tämän vuoksi vasemmistossa ei ole ongelmitta kannatettu ruohonjuuritason pientalouksia. Palkkatyö vapautti naiset kotityöstä ja ihmiset yhteisöjen kyttäyksestä. Oma raha antoi omaa määräysvaltaa.

Kontula uskoo, että uusi yhteisöllisyys voi nousta pakosta. Kun taloudellinen epävarmuus lisääntyy, joudutaan turvaamaan yhteisöihin ja perheisiin. Nuoret aikuiset eivät luota työeläkkeensä riittävyyteen. Lähiyhteisöön panostamisesta tulee sijoitus.

– Lisäksi palkkatyömahdollisuuksien ja sosiaaliturvan rapautuminen ruokkii trokaustaloutta. Toimeen- tuloa aletaan hankkia uusilla keinoilla. Ihmiset alkavat nähdä esimerkiksi asuntonsa keinona hankkia lisätuloja.

Yrjö Haila ja Anna Kontula eivät usko palkkatyöstä luopumiseen. Kontula pitää kuitenkin hyvän yhteiskunnan ominaisuutena, että mahdollisimman iso osa työstä tehtäisiin sen itsensä eikä vastikkeen vuoksi. Palkkatyöksi muuttunut hoiva lisää myös julkisen sektorin kustannuksia.

– On iso kysymys, pyrimmekö siirtämään kaupallisen ulkopuolella olevaa epävirallista taloutta kaupallisen piiriin vain toisinpäin, Kontula sanoo.

Vihreä kasvu mahdotonta?

Talouskasvu liittyy teollisuustuotantoon, joka liittyy ympäristön saastumiseen ja uusiutumattomien luonnonresurssien käyttämiseen. Vaikka talouskasvu olisi välttämätöntä hyvinvoinnille, silti ongelmaksi jää kasvun yhteys maapallon rajallisten resurssien, kuten öljyn, tuhlaamiseen.

Onko vihreä kasvu mahdollista? Talous kasvun jälkeen -kirjan mukaan ei. Bruttokansantuote, energiankulutus ja hiilipäästöt ovat kulkeneet käsi kädessä teollistumisen alkuhämärästä tähän päivään.

Toistaiseksi teknologian kehittymisestä seurannut tuottavuuden paraneminen on muuttunut lisäkulutukseksi, ei tehokkaammaksi ja säästeliäämmäksi tuotannoksi. Talouskasvua luovat hankkeet tuhoavat ympäristöä erityisesti kehitysmaissa, mutta myös Suomessa.

– Suuret ongelmat seuraavat siitä, että joidenkin on mahdollista käyttää näitä keinoja liikevoittojen edistämiseen, Haila sanoo.

– Talvivaaran tapauksessa yksi riittävän karismaattinen ja röyhkeä henkilö pystyi vakuuttamaan Suomen hallituksen ja kansainväliset rahoittajat, että tällainen jotakuinkin mahdottomaksi osoittautunut yritys olisi kannattava. Tällaisten ylilyöntien kitkeminen on nykyisessä tuotantojärjestelmässä hirvittävän vaikeaa.

Hailan mielestä suurilla taloudellisilla toimijoilla on nyt liikaa valtaa. Kansainväliset yritykset kilpailuttavat valtioita keskenään.

– Julkisesti kontrolloidun talouden osuutta pitäisi pystyä nostamaan erityisesti ympäristöä muokkaavissa hankkeissa. Jotta talouskasvu olisi oikeutettua, sen pitäisi palvella paremmin yhteistä hyvää.