Anu Brask
Syntynyt 1974.
Helsinkiläinen kokki ja ruokatoimittaja, valmistelee vegaanista keittokirjaa.
Kokki Anu Brask, asteikolla 1–10 kuinka vakavaa on sienihulluutesi ja miten se ilmenee?
Herkkutatti on maailman paras maku.
– Itse käyttäisin termiä mania (nauraa). Alan heti vuodenvaihteen jälkeen miettiä, koskahan niitä korvasieniä alkaa tulla. Aika kattavaa se sienien ajatteleminen, niiden kerääminen ja niihin tutustuminen on.
– Kun sienikausi on päällä, tekisi koko ajan mieli olla metsässä. Ja kun ei pääse, tulee vähän vieroitusoireita. Yhtenä oikein hyvänä herkkutattivuonna keräsin toistakymmentä kiloa muutamassa päivässä salaisessa paikassa Loviisan lähellä. Sieltä oli pakko lähteä välillä kaupunkiin tuulettumaan, kun näin uniakin vain herkkutateista.
Mistä hulluus sai alkunsa?
– Olen saanut sienikasvatuksen sekä äidin- että isänpuoleiselta suvulta. Itäsuomalaisen isoäitini kanssa opin sienestämään itäsuomalaisittain eli tehtiin paljon suolasieniä. Isäni oli ihan erityisen kova sienestämään: hän lähti iltaisin töiden jälkeen sienimetsään otsalampun kanssa.
Millainen on tämänvuotinen sienisaaliisi tähän saakka?
– Metsään en ole kovin paljon ehtinyt, mutta kaupungissakin voi polkupyöräsienestää. Keskuspuistosta ja Viikin metsistä löytyy hyvin sieniä, varsinkin nyt, kun on hyvä sienivuosi. Silloin ei voi ämpäritolkulla kerätä, mutta kyllä ne pahimmat vieroitusoireet muutamalla tatilla taittuu.
Onko sinulla suosikkisientä?
En ylenkatso muitakaan sieniä, mutta herkkutatti on sienien kuningas. Se on mielestäni maailman paras maku. Sikurirousku on helppo tunnistaa ja sen voi käyttää keittämättä. Ja jos joskus löydän kurttusienen, voin kuolla onnellisena.
Mitä kaikkea sienistä sinun keittiössäsi syntyy?
– Kuivaan suurimman osan perintönä saadulla Orakas-kuivurilla. Se huutaa meillä yötä päivää. Myös pakastan, pikkelöin, marinoin ja suolaan. Olen tehnyt sienisoijaa ja maustesuolaa sienijauheesta ja suolasta. Suoraan ruokaan menee myös paljon.
Olet kuvaillut itseäsi vanhan ajan kotitalousihmiseksi: mitä se tarkoittaa?
– Se on mun tapa olla ja elää: on tarve touhuta koko ajan jotain. Tykkään marjastaa ja keittiössä on aina joku hillokattila porisemassa.
– Mietin raaka-aineiden jatkojalostamista ja ruoanlaittoa paljon myös siltä kannalta, ettei tule hävikkiä. Pakastan paljon kolmeen pakastimeeni, teen etikkasäilykkeitä, hilloja ja mehuja. Omenaketsuppi on erittäin hyvää, samoin karviaiscurry ja raparperihilloke.
Tällä palstalla kerromme ihmisistä ja heidän valinnoistaan.
Anu Brask
Syntynyt 1974.
Helsinkiläinen kokki ja ruokatoimittaja, valmistelee vegaanista keittokirjaa.
uutiskirje 
