Naisiin kohdistuva väkivalta on yksi Suomen laajimmista ihmisoikeusongelmista. Siitä huolimatta Suomi on laiminlyönyt jo aivan liian pitkään velvollisuuttaan suojella ja tukea väkivaltaa kokeneita naisia, toteavat Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin Suomen osasto, Naisten Linja ry ja Ensi- ja turvakotien liitto.
Järjestöjen mukaan ensi viikon budjettiriihessä hallituksella on mahdollisuus korjata tämä epäkohta.
Järjestöt vaativat hallitukselta konkreettisia toimia naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Joka kolmas suomalaisnaisista on kokenut kumppaninsa tekemää väkivaltaa. Samaan aikaan turvakotipaikkoja ei ole läheskään riittävästi turvaa tarvitseville. Viime vuonna turvakoteihin yhteyttä ottaneista 1 200 ei saanut turvakotipaikkaa tilanpuutteen vuoksi.
– On katastrofi, että väkivaltaa pakeneville ihmisille ei löydy heidän kipeästi tarvitsemaansa apua hädän hetkellä. Kynnys avun hakemiselle väkivaltatilanteissa on muutenkin korkea, sanoo Amnestyn Suomen osaston sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvan syrjinnän asiantuntija Tanja Noponen.
Turvakotipaikkoja tarvittaisiin Suomeen vähintään 500, kun niitä on nyt alle 120. Turvakotiverkosto ei ole myöskään maantieteellisesti kattava. Joillakin paikkakunnilla lähin turvakoti voi olla satojen kilometrien päässä.
Kattavaa turvakotiverkostoa varten tarvittaisiin THL:n arvion mukaan vuosittain noin 40 miljoonan euron rahoitus. Viime vuonna turvakotien ylläpitoon oli varattu 11,5 miljoonan euroa. Valtiovarainministeriö ehdottaa ensi vuodelle kahden miljoonan euron määrärahalisäystä, joka on täysin riittämätön. Monet väkivaltaa kokeneet tulevat jäämään ilman heille kuuluvaa turvaa jatkossakin.
Ei katoa juhlapuheilla
Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.) ja silloin sisäministerinä toiminut Petteri Orpo (kok.) vaativat talvella yhteisessä kannanotossaan nollalinjaa naisten häirinnälle turvapaikanhakijoihin liittyneen keskustelun yhteydessä.
Samalla ministerit Rehula ja Orpo tunnustivat myös, että naisiin kohdistuva väkivalta on Suomessa laajempi ongelma. Heidän mielestään asian korjaamiseksi tarvitaan palveluita, kuten turvakotipaikkoja. Hallituksen tunnustama huoli ei ole kuitenkaan näkynyt riittävinä resursseina.
– Nyt ministereillä on mahdollisuus osoittaa, ettei tämä ollut jälleen kerran vain tyhjää puhetta. Naisiin kohdistuva väkivalta ei katoa suomalaisesta yhteiskunnasta kauniilla juhlapuheilla, vaan väkivallan vähentämiseksi tarvitaan palveluja ja resursseja, Naisten Linjan toiminnanjohtaja Elina Nikulainen toteaa.
Euroopan perusoikeusviraston vuonna 2014 tekemän tutkimuksen mukaan yli 55 000 suomalaisnaista oli kokenut seksuaalista väkivaltaa kuluneen vuoden aikana. Seksuaalista väkivaltaa kokeneille suunnatut palvelut ovat kuitenkin täysin riittämättömät. Varsinaisia raiskauskriisikeskuksia on yksi, vaikka niitä tarvittaisiin 13.
Matalan kynnyksen palveluita väkivaltaa kokeneille on muutenkin aivan liian vähän. Tarvitaan esimerkiksi matalan kynnyksen palvelupisteitä, joihin voisi tulla kuka tahansa väkivaltaa tai sen uhkaa kokenut ilman ajanvarausta tai sosiaaliturvatunnusta. Valtakunnallisen ja ympärivuorokautisen puhelimen jatkuva, riittävä rahoitus on myös turvattava.
– Suuri osa väkivaltaa kokeneista jää Suomessa vaille tarvitsemaansa apua ja tukea. Avun pitäisi olla lähellä, mutta käytännössä näin ei ole. Turvakotien lisäksi tarvitsemme kipeästi resursseja palveluihin, joihin on helppo tulla ja apua saa nopeasti, mutta myös riittävän pitkään. Väkivallasta selviytyminen vie aikaa. Tarvitaan päätöksiä ja panostusta, suunnittelija Leena Marila-Penttinen Ensi- ja turvakotien liitosta sanoo.
Väkivalta maksaa
Suomen kansainväliset velvoitteet edellyttävät uskottavia resursseja naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen työhön. Ensimmäinen Euroopan laajuinen, naisiin kohdistuvaan väkivaltaan keskittyvä ihmisoikeussopimus eli Istanbulin sopimus astui voimaan Suomessa elokuussa 2015. Sopimuksen täysimittainen täytäntöönpano vaatisi Suomelta viimein uskottavia panostuksia.
Järjestöt ovat jo vuosia vaatineet naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiselle työlle riittävästi resursoitua, valtakunnallista koordinaatiota. Istanbulin sopimuksen toimeenpano kunnianhimoisesti vaatii selkeän toiminta- ja rahoitussuunnitelman ja toimintaa tulee seurata ja arvioida. Tähän tarvitaan riittävästi henkilöstöresursseja.
Inhimillisen kärsimyksen lisäksi naisiin kohdistuva väkivalta aiheuttaa Suomessa vuosittain valtavat kustannukset, Euroopan tasa-arvoinstituutin arvion mukaan runsaat kaksi miljardia euroa vuodessa. Arvio sisältää eri palvelusektoreiden kuluja, mutta myös työpanoksen menetykset esimerkiksi sairauslomien seurauksena.
– Kyse on arvovalinnoista. Samaan aikaan, kun väkivaltaa kokeneiden naisten palveluille ei näytä löytyvän rahaa, Suomi aloittaa uusia liikennehankkeita ja tekee puolustushankintoja sadoilla miljoonilla, Tanja Noponen toteaa.
lehti 