Kuivat lähteet elpyvät Intian Sikkimissä

Intian Sikkimin vuoristokylien asukkaiden ei ole viime aikoina tarvinnut riidellä vedestä, vaikka ilmastonmuutos on heikentänyt sen saatavuutta monin paikoin. Pelastukseksi on koitunut luonnonlähteiden elvyttäminen ihmisen toimin.

– Vielä muutama vuosi sitten lähteemme kuivuivat talvella ja saimme usein kyläneuvostoon vesikiistoihin liittyviä valituksia, Melli Dharan alueella eteläisessä Sikkimissä asuva Bina Sharma kertoo.

Alueen vesihuolto on nojannut pääasiassa luonnonlähteisiin, joista on otettu niin koti- kuin maataloudenkin tarvitsema vesi. Sikkim First -lehden mukaan noin 80 prosenttia maaseudun talouksista saa lähteistä juoma- ja kasteluvetensä.

Lähteet alkoivat kuitenkin kuivua jo vuosikymmen sitten, kun sateet muuttuivat yhä epäsäännöllisemmiksi ja kuivuuskaudet yleistyivät. Ongelmat pahenivat vuoden 2011 maanjäristyksen vuoksi.

Yhden miehen suunnitelma

Luonnonlähteiden ja järvien elvyttäminen aloitettiin Sikkimissä 2012.

– Meidän kylässämme se tuntuu toimivan, vettä riittää taas ympäri vuoden, Sharma iloitsee.

Hankkeen moottori on Sikkimin vesi- ja ympäristökysymyksiin perehtynyt Sandeep Thambe, joka toimii nyt professorina Intian metsäntutkimuslaitoksessa Bhopalissa.

Thambe työskenteli vuonna 2009 Sikkimin maaseutukehityksen virastossa ja havaitsi, että kyläläisten luonnonlähteistä vetämät vesijohdot olivat ehtyneet osavaltion länsi- ja eteläosissa.

Thambe kehitti suunnitelman lähteiden elvyttämiseksi ja sai tuekseen sekä osavaltion hallinnon että kansalaisjärjestöjä.

Sadevesi meni hukkaan

Idea on yksinkertainen: otetaan talteen pintavettä ja palautetaan se paikkoihin, joista lähteet saavat alkunsa.

Thamben mukaan alle 15 prosenttia sadevedestä päätyy luonnostaan uusintamaan lähteitä. Suurin osa jää maan pinnalle aiheuttaen usein tulvia.

– Oli tarve lisätä sadeveden osuutta lähteiden uusintamisessa.

Tähän mennessä elvytykseen on päässyt 51 lähdettä ja 4 järveä neljällä kuivuudesta kärsivällä alueella, kertoo Sarika Pradhan Sikkimin maaseutukehityksen virastosta. Virasto on kartoittanut alueelta kaikkiaan 704 lähdettä.

Veden valumista helpottavia ojia ja suodatusaltaita on kaivettu 637 hehtaarin alalle, ja kustannukset lähdettä kohden ovat noin 3 400 euroa, täydentää Pradhanin työtoveri Subash Dhakal.

Karja ja koulu hyötyvät

Melli Dharassa yksin elävä Maya Pradhan kertoo päättäneensä jo luopua kahdesta lehmästään ja siipikarjasta, kun veden saanti kävi ylivoimaiseksi.

– Mutta nyt näyttää paljon paremmalta, koska kyläläiset tekivät kovan työn kaivamalla vesialtaita lähteiden elvyttämiseksi, Pradhan sanoo.

Kuivuuden vaivatessa aluetta Nelligumpan lukion oppilaat oli velvoitettu tuomaan joka päivä kaksi litraa vettä kouluun.

– Vastustimme vaatimusta ja suunnittelimme lähtöä pääkaupunkiin Gangtokiin osoittamaan mieltä yhdessä oppilaiden kanssa. Mutta huolemme hälvenivät, kun lähteet alkoivat taas pulputa vettä kuivallakin kaudella, koulunjohtaja Norbhu Tshering kertoo.

Englanninkielinen versio