Vuoden urheilukirjaksi ehdolla ollut toimittaja Timo Siukosen kirja Puusuksia Suomesta pitää sisällään valtavan määrän yksityiskohtaisia tietoja ja mielenkiintoisia tarinoita puusuksen historiasta.
Ennen suksiseppien ammattikunnan syntyä puusuksia veistettiin kirveellä, minkä vuoksi ne olivat aika karkeatekoisia ja kömpelöitä.
Viime vuosisadan alussa Suomessa ei ollut vielä suksitehtaita, vaan suksia valmistettiin enimmäkseen perhepiirissä pirttiverstaissa. Maan ensimmäiset suksisepät olivatkin itseoppineita.
Murtomaasuksen alkukoti on sijoitettu Norjaan, vaikka suksia pidettiinkin siellä aluksi köyhän miehen hevoskyytinä.
Murtomaasuksen alkukoti on sijoitettu Norjaan, vaikka suksia pidettiinkin siellä aluksi köyhän miehen hevoskyytinä. Suomalaisen suksen kerrotaan olevan syntyisin Puolangalta Kainuusta, mistä suksentekotaito sitten levisi muualle maahan.
Puusuksen kehitystä vauhdittivat eri puolilla maata järjestetyt suksinäyttelyt, samoin kuin kilpahiihdon suosion lisääntyminen. Käytännöllisyyden lisäksi kehittelyyn otettiin mukaan myös kauneusarvoja.
”Tarkoituksenmukaisuus
ja kauneus käsi kädessä”
Sittemmin Suomen kansallistaiteilijaksi nostettu taidemaalari Akseli Gallen-Kallela innostui suksien kehittelystä hiihtoharrastuksensa myötä.
”Kun pääsen liikkumaan, käyn metsästä hakemassa seuraavaksi talveksi suksipuut oksattomasta, solakasta koivusta, joita kasvaa ujoina honkametsän kohdussa. Tuollaisen suksen teko vaatii taitoa. Kauneus ja tarkoituksenmukaisuus käyvät käsi kädessä”, Gallen-Kallela kirjoitti vuonna 1897 kirjeessä taiteilijaystävälleen Louis Sparrelle.
Gallen-Kallela osallistui 1920-luvulla Porvoossa Lampisen suksitehtaalla erityisten näyttelysuksien suunnitteluun. Siukosen mukaan juuri Gallen-Kallelan ansiosta Lampisen suksiin ilmestyivät puunsyyt korostetusti lisäämään visualisuutta.
Paremmin kuoronjohtajana ja säveltäjänä tunnettu Heikki Klemetti (1876–1953) oli myös innokas urheilumies, jonka Uusi Suometar lähetti urheilukirjeenvaihtajakseen Tukholmaan ensimmäisiin pohjoismaisiin talvikisoihin vuonna 1901.
Oulussa poikasena hiihdosta innostunut Klemetti oli nähnyt, kun Suomessa hiihdettiin kilpaa pitkillä suksilla jäällä tai tasaisilla maanteillä. Nyt kisaa käytiinkin metsien mäkisissä maastoissa.
”Kun näin millä tohinalla norjalaiset viistoon astellen tulivat risukoita ylös etupainotteisilla suksillaan, silloin piirsin heti Suomeen palattuani vastaavan suksen, tosin paljon keveämmän. Suhteellisen korkeine harjoineen se oli silti tanakka, vaikka hyvin ohut laidoilta”, Klemetti muisteli Urheilukuvasto-lehdessä jouluna 1944.
Klemetti suunnitteli kärkipainotteisen puusuksen ihannemallin, jonka kuortanelainen suksiseppä Elias Linja toteutti 1900-luvun alussa. Tilauksia tuli Japanista asti. Kerrotaan, että tällaiset sukset oli tilannut itselleen myös sellainen hiihdonharrastaja kuin O.W. Kuusinen Laukaan pitäjästä.
lehti 