Venäjän ja Yhdysvaltain hajoavat intressit

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov julisti Münchenin kansainvälisessä turvallisuuskonferenssissa helmikuussa, että nyt eletään ”lännen jälkeisessä” maailmanjärjestyksessä. Hän toivotti muut maat tervetulleiksi.

Pitkän linjan Venäjä-tutkija, tohtori Pekka Sutela tulkitsee Lavrovin halunneen sanoa, että läntisen hegemonian aika on ohitse. Hän näkee viestin taustalla pyrkimyksen korostaa Venäjän roolia kansainvälisessä politiikassa.

– Venäjän pyrkimys on, että sitä ei tarvitse rakastaa, mutta sitä täytyy kunnioittaa ja sen legitiimit intressit pitää tunnustaa ja kuunnella niitä. Heille on hirveän tärkeää kansainvälisesti tunnustettu asema, sanoo Sutela.

Münchenissä olivat paikalla ensimmäistä kertaa Euroopassa vierailulla ollut Yhdysvaltain varapresidentti Mike Pence ja puolustusministeri James Mattis sekä Euroopan johtavat päämiehet alkaen Saksan liittokansleri Angela Merkelistä. Kokoukseen osallistuivat myös YK:n pääsihteeri António Guterres ja Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg.

Sutela muistuttaa, että lännen yhtenäisyys ei ole enää samaa kuin aikaisemmin. Britit ovat lähdössä brexitin seurauksena Euroopan unionista eikä unioni ole muutoinkaan kovin yhtenäinen.

Münchenin turvallisuuskonferenssissa presidentti Donald Trumpin hallinnon edustajat vakuuttivat eurooppalaisille Yhdysvaltain sitoutumisesta jatkossakin transatlanttiseen yhteistyöhön. Kukaan ei vielä tiedä, miten Trump aikoo toimia Euroopassa, Kiinassa, Venäjällä tai muualla.

Suuren spekulaation kohteena olevista Yhdysvaltain ja Venäjän suhteiden kehittymisestä Sutela toteaa, että yksityiskohtaisesti ei kannata ennakoida. Kannattaa odottaa.

– Suurenmoinen diili ei ole mahdollinen. Edut ovat epäselviä ja ne ovat osittain yhteensopivia, mutta osittain ristiriitaisia. Kumpikaan maa ei pysty keskinäissuhteitaan kaavailemaan ikään kuin muita maita ei olisi olemassa, Sutela muistuttaa.

Intressit eri suunnissa

Sutela nostaa esiin Venäjän ja Yhdysvaltojen ristiriitaisista intresseistä Aasian ja Kiinan politiikan.

– Venäjän kannalta on suuri ongelma, mitä tapahtuu Keski-Aasiassa. Kiinan taloudellinen valta laajenee sinne, ja Venäjällä on sinne aika vähän tarjottavaa. Venäjällä ja Yhdysvalloilla on yhteinen pirullinen ongelma. Mitä tapahtuu, kun ne vetäytyvät Afganistanista? Mikä hirmuhallinto sinne tulee ja yrittääkö se levittää valtaansa Keski-Aasiaan, Sutela pohtii.

– Tämä ei ole venäläisten eikä amerikkalaisten edun mukaista. Siinä on yhteistyön mahdollisuuksia.

Venäjän ja Yhdysvaltain Kiina-politiikka painottuu eri suuntiin: Yhdysvalloilla painopiste on Etelä-Kiinan merellä, koska sen liittolaiset ovat siellä ja Venäjällä taas Keski-Aasiassa, koska sen liittolaiset ovat siellä.

Sutela ei usko että Trumpin hallinto aloittaa kauppasotaa Kiinan kanssa presidentin uhittelusta huolimatta.

– Niillä olisi enemmän hävittävää kuin voitettavaa. Venäjä ja USA ovat kiinnostuneita tasapainon ylläpitämisestä, sanoo Trump mitä tahansa. Myös Yhdysvaltain kansallinen etu on tasapainon ylläpitäminen.

Hän toteaa, että vähiten Venäjän valtaapitävien tavoite on horjuttaa tästä tasapainoa.

– Kun ei haluta horjuttaa tasapainoa, on vaikeuksia myös tehdä päätöksiä. Presidentti Putinilla ja kumppaneilla ei ole varsinaista strategiaa. On kyllä strategisia ajatuksia, joita pyritään toteuttamaan.

Hän ei myöskään usko, että Yhdysvaltain hallinto tai edes Trump itsekään haluaisi palata kahdenvälisiin kauppasopimuksiin.

– Vaikeutemme Trumpin suhteen on se, että hän puhuu mitä sattuu. Ei voi tietää mikä on totta ja sen takia täytyy istua ja odottaa.

Venäjän talouden tutkimus jälkijunassa

Pekka Sutelalla on pitkä historia ensin Neuvostoliiton ja myöhemmin Venäjän talouden tutkijana. Hän innostui jo koululaisena 60-luvulla historiallisista ja yhteiskunnallisista asioista.

Opiskelijana hän ajautui porukkaan, joka luki yhteiskuntatieteiden klassikkoja Adam Smithistä lähtien. Neuvostoliitto oli otollinen kohde miettiä, mitä tapahtuu kun yhteiskuntateorioita sovelletaan käytäntöön. Hän kiinnostuikin neuvostoliittolaisen taloustieteen historiasta.

Kiinnostus jatkuu edelleen. Maaliskuussa ilmestyy Sutelan ja muun muassa Helsingin kauppakorkeakoulun kansainvälisen keskuksen johtajana työskennelleen Inkeri Hirvensalon yhdessä kirjoittama Suomen ja Neuvostoliiton kauppaa käsittelevä Rahat pois bolševikeilta –kirja.

Sutela huomauttaa, että harvoista asioista on kirjoitettu niin paljon, mutta aina keskittyen ylätason suhteisiin. Kirjassa on haastateltu iso joukko ihmisiä, jotka ovat olleet tekemässä idänkauppaa.

– Venäläisten arkistojen tutkimisen jätimme seuraaville sukupolville, hän naurahtaa.

Venäjän taloustutkimuksen tietämyksessä ollaan Sutelan mukaan yhtä paradoksaalisessa tilanteessa kuin Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991.

– Varsinkin taloutta koskeva länsimainen Venäjä-asiantuntemus on heikossa jamassa. Taloutta koskeva tutkimuksellinen asiantuntemus on pankkiireja ja muita vastaavia lukuun ottamatta vähäistä. Yrityksistä ja sijoituskohteista on tietoa, mutta Venäjän taloutta tutkitaan vähän maailmassa.

Sutela arvioi Venäjän talouden olevan kohtuullisen hyvässä tasapainossa, vaikka se ei kasvakaan.

Venäjällä ja Suomella on iso yhteinen ongelma: on uskottu, että kasvu jatkuu 3–4 prosentin vauhtia maailman tappiin asti ja kaikki järjestelmät on rakennettu tämän varaan. Kasvu näyttää monien asiantuntijoiden mukaan olevan 1–2 prosenttia, mikä on järjestelmien kannalta ongelma pidemmällä aikavälillä.

Venäjä keskitulotason loukussa

Sutelan mukaan Venäjä on keskitulotason loukussa. Nykyisen taloudellisen kasvun ydinajatuksen mukaan köyhän maan on suhteellisen helppo vaurastua, mutta tietyn vaurastumisen jälkeen kasvu alkaakin polkea paikoillaan.

Myöskään poliittinen järjestelmä ei tue taloudellista kasvua. Valtion rooli taloudessa on iso, vaikka mitään paluuta yksipuoluejärjestelmään tai mihinkään ideologiaan ei ole.

– Putin ja kumppanit eivät halua valtiojohtoisuuteen ja ovat sitä mieltä, että yhtiöiden on parempi olla yksityisessä omistuksessa. Iso asia on, että miten paljon oligarkit keskittyvät oman omaisuutensa betonoimiseen ja miten paljon yritystensä tulevaisuuden varmistamiseen.

Sutela muistuttaa, että yritys päästä kaksi- tai kolmipuoluejärjestelmään epäonnistui Venäjällä.

– Siellä on kansalaisyhteiskunta, mutta se ei ole poliittinen, lähinnä luovaa luokkaa ja lattekahviloita. Tätä ei koeta välittömäksi vaaraksi.

Sutela huomauttaa, että Putin ja hänen kaverinsa pelästyivät oikeasti vuosina 2011–12, ja ovat edelleenkin pelästyneitä tuolloin eri puolilla Venäjää olleiden mielenosoitusten vuoksi.

Venäjälle tarpeellisten innovaatioiden saaminen aikaan edellyttäisi miettimisen ja toiminnan vapautta muuhunkin kuin hilavitkuttimien kehittämiseen.

Vähemmän puhutaan Venäjää vaivaavasta innovaatiovuodosta. Rahaa satsataan tutkimukseen ja tuotekehittelyyn, mutta innovaattorit pakkaavat laukkunsa ja matkaavat Länsi-Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin.

Onnistuneista rakennemuutoksista Sutela nostaa Venäjän keskuspankin kehittämisen ja pankkijärjestelmän remontoinnin.

– Sehän tekee niitä asioita, joita keskuspankin tuleekin tehdä. Sillä on vahva Putinin tuki ja se on jopa naisten johdossa, mikä ei ole tavanomaista.