”Nälkäisiä suita ei ruokita panssarivaunuilla”

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Eipä yllättänyt, europarlamentaarikko Merja Kyllönen sanoo.

Vastahan heräsimme Berliinin muurin murtumiseen ja halusimme avata rajoja.

– Venäjästä keskusteleminen ei ole yksinkertaista. Leimakirves heilahtaa heti, kun suunsa avaa. Kenties juuri siinä onkin suurin syy siihen, miksi asiasta puhutaan suhteellisen vähän tai pienemmässä piirissä.

Hän toteaa, että Euroopan parlamentissa Venäjää ja Venäjä-pakotteita pyöritellään monesta kulmasta.

– Sen jälkeen on taas muistutettava itseään siitä, että kaikessa on aina aloitettava perusteista, jos lausuu asiasta jotain kotimaassa, hän hymähtää.

Kyllönen tarkentaa näkemyksiään siitä kolumnissaan, joka julkaistiin Kansan Uutisten verkkolehdessä lauantaina.

Nauru on muuttunut

Merja Kyllönen on tottunut arvosteluun ja vihaankin. Yli 20 vuotta politiikassa on opettanut sen, että oikeasti haukku ei tee haavaa.

– Pääsääntö on ollut, että en ole vastannut vihaan vihalla. Niinpä se on huomattavasti vähentynyt. On naljailua ja naureskelua, mutta kun on sinut itsensä kanssa, ei sillä ole juuri merkitystä. Jos joku haluaa nauraa halulle parantaa maailmaa, naurakoon vaan, hän sanoo.

– Vähitellen nauru on muuttunut hyväntahtoiseksi.

Hän sanoo oppineensa viimeistään europarlamentissa, että sovittelu ja vuoropuhelu avaavat enemmän ovia kuin hyökkääminen, jopa sellaisia, joiden on luultu pysyvän kiinni vasemmistolaiselle.

– Asioissa voi edetä sovitellen ja sopien. Luottamus rakentuu rauhallisuuden mutta myös jämäkkyyden ympärille.

Tärkeät asiat unohtuvat

Kyllönen kertoi jo viime kesänä kiinnostuksestaan presidenttiehdokkaaksi. Median mukaan Kyllösen tehtävä on vain varmistaa, että vasemmistoliiton äänet eivät mene vihreiden Pekka Haavistolle nyt ja sitä myöten vihreille jatkossakin, mutta Kyllönen puhuu arvoista.

– Tässä ajassa on jotain sellaista, että meille tärkeät asiat tuppaavat jäämään keskustelun ulkopuolelle, hän perustelee ja luettelee: rauha, solidaarisuus, yhteistyö, eriarvoisuuden vähentäminen, ympäristön, luonnon ja luonnonvarojen käyttö.

Hän sanoo, että suomalaisista huokuu huoli.

– Harva täällä ajattelee, että sotilaallinen varustelu on ratkaisu ihmiskunnan hätään. Nälkäisiä suita ei ruokita panssarivaunuilla eikä horneteilla tai muilla lentävillä härpäkkeillä.

Kyllösen lisäksi presidenttiehdokkaiksi on nimetty keskustan Matti Vanhanen ja vihreiden Pekka Haavisto. Vaikka tasavallan presidentti Sauli Niinistö ei ole vielä kertonut, että hakee toista kautta, hänen uskotaan jatkavan. Kansansuosio on korkealla.

– Koska istuvaan presidenttiin ollaan niin tyytyväisiä, osa puolueista ei tunnu näkevän tarvetta edes arvokeskustelulle, mikä minulle Euroopan suunnasta katsottuna on aika hämmentävää. Maailmantilannehan on sellainen, että kaikkien pitäisi olla käsi pystyssä osallistumassa arvokeskusteluun, Kyllönen sanoo.

– Presidentti on arvojohtaja Suomessa. Jos valinnan yhteydessä ei käydä arvokeskustelua, supistuu poliittinen kulttuurimme aika köyhäksi.

Kyllösen mielestä presidentin arvopohja pitää uskaltaa haastaa.

– Niinistö on toki ottanut kantaa kasvavaa ahneutta vastaan, mutta keskustelu ei minusta ole herännyt siinä mitassa kuin olisi pitänyt eikä johtanut sellaisiin toimenpiteisiin, jotka olisivat vaikuttaneet köyhemmän kansan elämässä myös muutenkin kuin jatkuvina kiristyksinä.

Vastahan muuri murtui

Kyllönen haluaa tuoda keskusteluun myös globaalin näkökulman.

– Ulko-, turvallisuuspolitiikka ja puolustuspolitiikka eivät ole vain sitä, että puhutaan sodasta ja rauhasta. Se on isoja kysymyksiä myös ruokaturvasta, ympäristöstä, ilmastosta, energiasta ja ratkaisuista, joita tehdään ihmisten sosiaaliturvaan ja koulutukseen, hän sanoo.

– Jos emme puhu näistä, suljemme pois isoja ongelmia. Ikään kuin olisimme suojattu kansa Perämeren pohjukassa ja meidän ei tarvitsisi katsoa sen laajemmalle.

Kyllönen arvioi, että sama koskee koko Eurooppaa.

– Vastahan heräsimme Berliinin muurin murtumiseen ja halusimme avata rajoja ja uskoa, että yhdessä tekeminen ja rakentaminen pitää maailman rauhallisena. Kuinka olemme parissa vuosikymmenessä päätyneet tilanteeseen, jossa olemme toistemme kanssa kykenemättöminä neuvottelemaan tai toimimaan? Suljetaan ovia, pannaan rajoja kiinni, rakennetaan muureja.

Hänen pinnansa paloi viime syksynä, kun Suomessa kilpailukykysopimuskeskustelussa todistettiin kriisistä ja katastrofista.

– Suomalaiset saatiin uskomaan, että meillä on kriisi, vaikka tilastot kertovat, että Suomi on kivijalaltaan Euroopan toimivimpia yhteiskuntia. Toki haasteita on, mutten tässä maailmantilanteessa kutsuisi niitä kriiseiksi. Euroopan parlamentissa käsittelimme samaan aikaan maailman nälkäongelmaa ja eurooppalaisia ruokajätevuoria, joilla voitaisiin ruokkia lähestulkoon kaikki maailman ihmiset, ja sitä, että varallisuus menee yhä harvemmille ja veroparatiiseihin.

Hän nostaisi esiin ilmastonmuutoksen vaikutukset ihmisiin ja sen tyyppiset asiat. Ne heijastuvat Suomeenkin.

– Meillä runsaan vuoden takainen tilanne oli olevinaan pakolaistulva ja kriisi. Mutta jos yli 200 miljoonaa ihmistä lähtee liikkeelle hakemaan turvallista asuinsijaa, sitten voimme oikeasti puhua kriisistä ja poliittisen päätöksenteon katastrofista, koska emme ole kyenneet reagoimaan siihen, että tällaista on ollut näköpiirissä.