Khazeriin, kolmekymmentä kilometriä itään Mosulista, on ilmestynyt kokonainen kaupunki viime marraskuun jälkeen. Maan sisäisille pakolaisille tarkoitetussa piikkilankojen ympäröimässä leirissä asuu 33 000 Irakin kansalaista humanitaarisena apuna saaduissa teltoissa, eristyksissä erämaan keskellä.
Pitkällä, kivisellä ja mutaisella kujalla yritetään elää normaalia muistuttavaa elämää. Siellä myydään tomaattisäilykkeitä, munia ja muuta ruoka-avun ylijäämää sekä prepaid-liittymiä ja monivärisiä huiveja.
Torstaisin väkijoukko kokoontuu ruokakaupan luokse asuntovaunuun perustetun pienen liikkuvan toimiston eteen. Pukuun ja värikkääseen solmioon pukeutunut mies astuu lava-autosta ja kävelee paikalle. Hän on tuomari Irakin Ninivestä, ja hän on tullut asuntovaunuun muutamaksi tunniksi tarjoamaan kodittomille apua erilaisten monimutkaisten lakiasioiden hoitamisessa.
Thurayan olemassaolosta ei ole laillista asiakirjaa.
Väsynyt mutta määrätietoinen Huda Abdullah Fathe, 24, odottaa tuomaria. Sylissään hän kantaa kuuden kuukauden ikäistä lastaan Thurayaa, joka on kääritty kukkakuvioiseen vilttiin. Edellisen yön tyttövauva on itkenyt ja oksennellut juotuaan juomapullostaan.
– Sekoitin keksejä veteen, nuori äiti kertoo.
Sodan aiheuttaman stressin takia Fathe ei pysty tuottamaan maitoa.
– Saavuin tänne puolitoista kuukautta sitten ja silloin minulle sanottiin, etten saisi äidinmaidon vastiketta tai vaippoja, jos en voi näyttää virallista syntymätodistusta, Fathe lisää.
Thuraya syntyi Mosulissa Isisin miehityksen aikana, eikä hänen olemassaolostaan ole laillista asiakirjaa.
Kiertävä tuomari laatii asiakirjoja
Kyseessä ei ole poikkeustapaus: Irakissa kaikki Isisin kesäkuusta 2014 lähtien valtaamalla alueella syntyneet vauvat ovat samassa tilanteessa.
– Mosulissa oli kaksi miljoonaa asukasta, ja väkiluku kasvoi vuosittain noin 2,5 prosenttia, arvioi Mariele Hernandez, Mosulin kriisialueesta vastaava päällikkö ruotsalaisessa Qandil-kansalaisjärjestöstä, joka tekee yhteistyötä YK:n kanssa suojellakseen maan sisäisiä pakolaisia ja tarjotakseen heille apua lakiasioissa.
– Tilastollisesti se tarkoittaa 50 000 syntymää vuodessa.
Mosul on – tai ainakin oli ennen Isisin valtausta – Irakin toiseksi suurin kaupunki.
Qandil kutsuu tuomarin käymään yhdessä maan sisäisille pakolaisille tarkoitetusta neljästä leiristä kerran viikossa auttamaan virallisten asiakirjojen hoitamisessa, jotta kokonainen sukupolvi ei jäisi ilman kotimaata.
– Vannotko käsi Koraanilla, että puhut totta? tuomari kysyy.
Huda Abdullah Fathen mies on ottanut mukaan heidän henkilöllisyystodistuksensa ja vihkitodistuksensa. He ilmoittavat nimensä ja puhelinnumeronsa tuomarin avustajalle, joka kirjoittaa ne valkoiselle paperille.
Tuhansia tapauksia odottamassa
Toisinaan vanhempien asiakirjat on laadittava uudestaan ennen kuin lasten asiakirjat voidaan saada kuntoon. Käsittely voi kestää useita kuukausia ennen kuin paperit päätyvät tuomarin pöydälle.
Pariskunnalla on mukanaan kaksi todistajaa, heidän naapurinsa.
Syntymätodistuksia kirjoitetaan jälkikäteen pakolaisleirissä.
– Kyllä, tunnemme vauvan vanhemmat, he ovat mies ja vaimo. Tämä lapsi on heidän liittonsa tulos, he vahvistavat.
Kaikki neljä painavat vuoron perään sormenjälkensä paperiin allekirjoituksen vastineeksi. Asiakirja on nyt valmis, ja tuomari vahvistaa uuden, aidon syntymätodistuksen hyväksytyksi.
Neljän ensimmäisen kuukauden aikana ratkaistiin tuhat tapausta. Qandil-järjestö on kuitenkin virallisesti tunnistanut 4 000 tapausta Khazerin ja kolmen muun leirin yhteensä 45 000 lapsen joukosta.
Vaikka tehtävä on valtava, resursseja on rajallisesti: Qandilin liikkuvissa ryhmissä on vain 18 työntekijää.
– Lukutaidottomuus on yleistä, ja joskus on erittäin vaikea selittää käsittelyn kulku vanhemmille, Mariele Hernandez kertoo.
Lisäksi on paljon Isisin hallitsemilla tai muuten vaarallisilla alueilla eläviä lapsia, joiden luo järjestö ei pääse.
Isisin todistukset olivat kalliita
Osittain tuhoutuneen Hassan Sham -nimisen kylän vieressä sijaitsevalla 9 000 asukkaan leirillä on tunnistettu jälleen yksi maan sisäisten pakolaisten lapsi, jolla ei ole virallista kotimaata.
Tapaamme Nadia Jasm Muhammadin, 23, hänen teltassaan. Hän ottaa kolmivuotiaan Mariamin polviensa väliin.
Mariam syntyi muutamia viikkoja ennen kuin Isis valtasi Mosulin kesäkuussa 2014, ja hänet rekisteröitiin normaaliin tapaan, ilmaiseksi. Mariamin vieressä oranssi tyyny päänsä alla nukkuva pikkusisko Amna ei ollut yhtä onnekas. Hän syntyi toukokuussa 2015 sairaalassa Mosulissa.
Silloin Isis oli jo vallannut kaupungin. Se oli alkanut periä maksuja julkisista palveluista. Vain Isisin jäsenten perheet saivat palvelut ilmaiseksi.
– Tyttäreni synnytys maksoi 100 000 Irakin dinaaria (75 euroa), nuori äiti muistaa.
– Mieheni lainasi rahat pomoltaan, jolle hän sitten työskenteli palkatta, kunnes summa oli maksettu takaisin.
Seitsemän päivää myöhemmin Nadia joutui käymään toisessa sairaalassa saadakseen lapselleen syntymätodistuksen, joka maksoi 10 000 dinaaria.
Isosiskonsa tavoin myös Amnalla on pinkki syntymätodistus. Asiakirjan kuvat ja virallinen leima ovat kuitenkin erilaiset. Arabialaisilla kirjaimilla siihen on kirjoitettu al-dawla al-islamiya – Islamilainen valtio.
Isisin leima syntymätodistuksessa voi olla nyt haitaksi.
Isis perusti ”kalifaattiinsa” muutaman kuukauden kuluessa verotuksen ja hallinnon sekä muut valtion peruspilarit.
Isisin leima voi saattaa vaaraan
Maidon ja vaippojen puutteen lisäksi Amnaa odottavat yhä suuremmat ongelmat, jos hänen tilannettaan ei saada nopeasti hoidettua. Hän voi joutua kasvamaan ilman koulua ja sosiaaliturvaa, työn löytäminen voi olla vaikeaa, ja hän voi joutua ihmissalakuljettajien uhriksi.
Isisin jälkeisessä tilanteessa perheitä, joiden papereissa on vain Isisin leima, saatetaan pitää Isisin kannattajina varsinkin lukuisilla teitä valvovilla tarkastuspisteillä.
– Ilman papereita lapsellani ei ole oikeuksia, Nadia valittaa.
– Yritän lähteä leiristä ja asettua Erbiliin. Prosessi on kuitenkin jäissä siihen saakka, kunnes saan Amnalle viralliset asiakirjat.
Erbil on Irakin Kurdistanin pääkaupunki ja se sijaitsee noin viidenkymmenen kilometrin päässä Khazerin leiristä.
Kello kolme iltapäivällä tuomari päättää viimeisen asiakirjan käsittelyn Khazerissa. Tänään hän on saanut valmiiksi kymmenkunta syntymätodistusta.
– Niin kauan kuin Isisillä on alueita hallussaan, maan sisäisten pakolaisten virta jatkuu. Aina kun tulen tänne, kuvittelen itseni heidän asemassaan. On velvollisuuteni auttaa heitä.
Tuomari itse pakeni Mosulista vähän ennen kaupungin joutumista Isisin valtaan. Kuten kaikki Irakin valtion työntekijät, hän tiesi olevansa hengenvaarassa. Hänkin toivoo voivansa palata jonain päivänä.
– Euroopassa oli aikoinaan uskonnollisia sotia. Jonain päivänä minunkin maassani eri uskonnot voivat elää samalla tavalla rauhassa kuin Euroopassa, hän toivoo.
Tuomarin poistuessa asuntovaunusta avustaja toteaa, että on parempi, jos tuomaria ei mainita nimeltä. Auttamalla näitä valtiottomia ihmisiä, varsinkin länsimaisen järjestön kautta, hän on islamistien kohde.
Käännös: Markus Kangas ja Arto Huovinen
uutiskirje 
