Politiikan syyskauden avaus näyteltiin tällä viikolla perinteisin menoin. Sen avaa valtiovarainministeriön sisäinen budjettiriihi. VM:n budjettiesitys tuli julki torstaina, ensi viikolla ovat vuorossa ministeriöiden väliset neuvottelut ja varsinainen hallituksen budjettiriihi on vuorossa elokuun viimeisinä päivinä.
Rituaaliin kuuluu, että kesälomalta palaava valtiovarainministeri hallitsee alkuviikon julkisuutta antamalla joukon haastatteluita, joiden sanoma on vuodesta toiseen sama: oikeastaan mihinkään ei ole varaa oli sitten taantuma tai nousukausi.
Uudempi ilmiö on se, miten voimakkaasti valtiovarainministeriön virkamiehet ohjaavat budjettijulkisuutta. Eikä enää vain sitä. Viime vaalien alla he käytännössä sanelivat tulevalle hallitukselle sen talouspolitiikan raamin.
Budjettia tehdään nyt ensi kertaa lähes vuosikymmeneen tilanteessa, jossa talous kasvaa ja vieläpä niin, että talousennusteet eivät tahdo pysyä kyydissä mukana. Tämä tuntuu säikäyttäneen virkamiehet, sillä julkisuuden kautta tapahtuva poliitikkojen ohjeistaminen käy tavallistakin kuumempana.
Viimeksi maanantaina VM:n ylijohtajan Mikko Spolanderin sopivasti ajoitettu nettikolumni uutisoitiin laajasti. ”Suhdannepyrähdys ei tuo uutta jaettavaa kansantalouteen”, kirjoitti Spolander, ja valtiovarainministeri Petteri Orpo osoitti sen verran omaa luovaa ajattelua, että toisti saman asian monissa haastatteluissa, mutta ”suhdannepyrähdys” oli hänen suussaan muuttunut ”suhdannepölyksi”.
Talouskurin käsitteestä väitöskirjaa tekevä tutkija Timo Harjuniemi kirjoitti maanantaina blogissaan samanlaisena vuodesta toiseen toistuvan harmaan näytelmän tiivistävän suomalaisen talouspolitiikan julkisuuden virkamiesvetoisuuden: ”Kun poliittisesti valitut päättäjät vielä lomailevat, jurot virkamiehet kertovat kansalaisille talouspolitiikan realiteetit.”
Virkamiesten vahva asema poliittisissa päätöksissä herättää säännöllisesti kritiikkiä, mutta mitään
korjausta asiaan ei näytä tapahtuvan. Päinvastoin. Poliitikot piiloutuvat entistäkin hanakammin virkamiesten selän taakse, vaikka ei aina kannattaisi.
Tuoreita esimerkkejä virkamiestenkin erehtyväisyydestä on tältäkin vuodelta esimerkiksi hallintarekisterilakia ja sote-uudistusta koskevissa asioissa.
On poliitikkojen omalla vastuulla palauttaa marssijärjestys, jossa virkamiehet valmistelevat, mutta kansalta valtakirjan saaneet päättävät. Julkinen sana ei siihen kannusta. Kuten tutkija Harjuniemi kirjoittaa, toimittajille maistuu kertomus, jossa ”tuhlailuun taipuvaiset poliitikot ovat heti nousukauden kynnyksellä aikeissa sortua löysäilyyn, jolta vain valtiovarainministeriön kaitselmus voi meidät pelastaa”.
Merkittäviä menolisäyksiä tai veronkevennyksiä VM:n ohjauksessa olevalta hallitukselta ei kannata odottaa. Budjettiriihestä ei tulisi kuitenkaan täysi pannukakku, jos liikkeelle saataisiin edes kaksi asiaa, perhevapaauudistus ja monissa tutkimuksissa haitallisiksi todettujen yritystukien purkaminen.
kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi
uutiskirje 