Turun järkyttävät tapahtumat kiihdyttivät poliitikkojen vaatimuksia tiedustelulainsäädännön kiirehtimisestä ja turvapaikanhakijoiden kontrollin lisäämisestä. Hätäisten toimenpiteiden hyöty on kuitenkin vähäinen tai olematon.
Suomessa on kuollut satunnaisen väkivallan uhrina viimeisen kymmenen vuoden aikana noin kolmekymmentä ihmistä, ja heistä kaksi on kuollut terrori-iskussa. Kahdessa seitsemästä tapahtuneessa väkivallanteossa on ollut mukana ulkomaalainen.
Suomessa on kyetty arvioimaan hyvin terroriuhkan tasoa, eikä Turun tapahtumien jälkeen ollut tarvetta päivittää uhka-arviota. Terroriuhkaan on varauduttu keinoilla, jotka eivät näy kaikkien kansalaisen arjessa. Poliisi pitää yhteyttä muiden viranomaisten lisäksi muun muassa eri uskontokuntiin, järjestöihin, kouluihin ja muihin tahoihin terroritekojen ennaltaehkäisemiseksi.
Tiedustelulakien säätämisen tarve on ilmeinen, mutta lakiesitysten valmistelussa on otettava vakavasti huomioon asiantuntijoiden esittämä kritiikki. Erityisen huolen kohteena on ollut yksilönsuojan kaventuminen.
Suurin periaatteellinen muutos on, että tiedustelua voisi kohdistaa henkilöihin, joita ei epäillä rikoksesta tai sen suunnittelusta. Tätä perustellaan sillä, että näin päästään käsiksi kansainvälisiin terroritekoja suunnitteleviin verkostoihin.
Kansalaiset voisivat joutua tiedustelun kohteeksi saamatta tietää asiasta välttämättä koskaan. Oikeusvaltiossa näin ei voi toimia. Jo tällainen mahdollisuus herättää epäluottamusta kaikkia viranomaisia kohtaan, vaikka lisävaltuuksia ollaan myöntämässä vain suojelupoliisille ja sotilastiedustelulle.
Tiedustelulakien säätäminen voi tuudittaa vääränlaiseen turvallisuuden tunteeseen, sillä tiedustelu on vain yksi väline. Viranomaisilla on valtavasti tietoa, mutta sitä ei pystytä analysoimaan resurssien tai lainsäädännön vuoksi. Se rajoittaa jopa poliisin hankkiman rikostietotiedustelun ja julkisten tietojen ristiinajoja.
Myös viranomaisten toimivaltasuhteet tulisi määritellä vastaamaan uusia turvallisuusuhkia. Sisäisten ja ulkoisten turvallisuusuhkien raja ei ole yhä kirkas kuin aikaisemmin. Komentoketjut ja päätöksenteko saattavat aiheuttaa pahaakin tuhoa tositilanteessa, jos toimivaltasuhteet ovat epäselvät. Tämäkin edellyttää lainsäädännön tarkistamista.
sirpa.puhakka@kansanuutiset.fi
uutiskirje 