Näin käy, kun hallituksessa ei ole kiinnostusta eikä osaamista ulko- ja turvallisuuspolitiikassa: puolustusministeri ryhtyy omin päin järjestämään suursotaharjoitusta, kutsuu sinne sotilaita Yhdysvaltoja myöten ja pyrkii vielä nimeämään ehkä seuraavalla vaalikaudella järjestettävän harjoituksen itsensä mukaan.
Perustuslain mukaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.
Tällä vaalikaudella hallitus on jättänyt tontin vapaaksi presidentti Sauli Niinistölle. Pääministeri Juha Sipilän kokemus ja ehkä kiinnostuskaan ei riitä siihen paneutumiseen. Ulkoministeri Timo Soini köllii unelmapestinsä lämmössä, mutta yhtään näkemyksellistä puheenvuoroa häneltä ei ole kuultu.
Tyhjiöt tuppaavat aina täyttymään ja hiiret hyppimään pöydillä. Puolustusministeri Jussi Niinistö on kuitenkin väärä Niinistö – niin kuin olisi oikeakin – touhottamaan yksikseen. Kun presidentti, hallitus ja eduskunta kuulevat sotaharjoituskaavailuista tiedotusvälineistä, on marssijärjestys väärä.
Niinistön sooloilu pantiin merkille myös presidenttiehdokkaitten yhteistentissä maanantaina. RKP:n ehdokas Nils Torvalds oli oikeassa osoittaessaan ovea ministeri Niinistölle.
Presidentinvaalit ovat siis vähitellen käynnistymässä. Nato-vaaleja näistä ei tule, koska ehdokkaista vain Torvalds kannattaa jäsenyyttä.
Natosta on silti syytä keskustella, koska useimmat ehdokkaat kuitenkin kannattavat Nato-yhteistyön tiivistämistä. Selkeästi eri mieltä on vain vasemmistoliiton Merja Kyllönen.
Aikaa ensimmäiseen kierrokseen on runsaat kaksi kuukautta ja tenttejä paljon. Muilta ehdokkailta on tänä aikana saatava selvät vastaukset siihen, mitä he tarkoittavat Nato-yhteistyön tiivistämisellä ja kuinka pitkälle siinä tulisi mennä. Sammutetut lyhdyt eivät nyt tule kysymykseen.
Myös Suomen ja Naton isäntämaasopimus pitää arvioida edes näissä vaalikeskusteluissa, koska sitä ei aikanaan tuotu eduskuntaan. Kyllösen mukaan sopimus on osaltaan kasvattanut jännitettä Itämerellä.
Puolustusministerin tehtävä on pitää huolta Suomen sotilaallisesta toimintakyvystä. Euroopan kiristyneestä tilanteesta huolimatta turvallisuus on pääosin ihan muuta kuin sotilaita ja sotakalustoa.
Suomen sisäisen turvallisuuden suurin uhka lähtee yhteiskunnallisesta epätasa-arvosta ja samaa pätee laajemmassa mitassa myös ulkoiseen. Suomeen asti ulottuvat konfliktit johtuvat tulevaisuudessa yhä enemmän ilmastonmuutoksen aiheuttamasta elintilan kapenemisesta suuressa osassa maailman maita. Sitä ei hävittäjähankinnoilla ratkaista, vaikka niitäkin sopivassa määrin pitää olla.
kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi
uutiskirje 
