Kosovossa ollaan yhä sotapoteroissa

Tunnelma Kosovon pääkaupungissa Pristinassa oli riemukas ja toiveikas mutta myös pelokas 17. helmikuuta 2008, kun silloinen pääministeri Hashim Thaçi luki kauan odotetun itsenäisyysjulistuksen parlamentille.

Yhdysvallat ja useimmat EU-maat – Suomi mukaan lukien – toivottivat Eurooppaan syntyneen uuden valtion tervetulleeksi. Serbian uhittelu kuitenkin pelotti, sillä Belgrad oli ilmoittanut, ettei se ikinä tunnusta Kosovon itsenäisyyttä.

Sen enempää toiveet kuin pelotkaan eivät ole toteutuneet.

Albaanienemmistöisen, 1,8 miljoonan asukkaan Kosovon kansainvälinen asema on yhä kiistanalainen. Sen on tunnustanut yli puolet maailman valtioista, 114 maata. Venäjä ja Kiina eivät hyväksy Kosovon itsenäisyyttä eivätkä EU-maista Espanja, Kreikka, Romania, Slovakia ja Kypros.

Serbian retoriikka on ennallaan. Se pitää Kosovoa sille kuuluvana maakuntana, vaikka se lopulta suostuikin EU-vetoiseen vuoropuheluun suhteiden normalisoimiseksi Kosovon kanssa.

Tärkeimmän liittolaisensa Venäjän tuella Serbia on estänyt Kosovon pääsyn YK:hon ja – urheilujärjestöjä lukuun ottamatta – moniin kansainvälisiin organisaatioihin.

Myös serbialueiden integroiminen Kosovon yhteiskuntaan on ollut takkuista.

Ibar-joen ylittävää uutta siltaa albaanialueilta serbivaltaiseen Mitrovicaan ei ole kyetty vihkimään käyttöön. Pohjois-Kosovossa liehuvat Serbian ja Venäjän liput.

Suhteita yritetään
normalisoida

Kosovo ja Serbia aloittivat suhteidensa normalisoimisen Brysselin sopimuksella, joka allekirjoitettiin 2013. Maiden välit ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin normaalit, vaikka suhteiden kuntoon saaminen on ehtona niiden EU-jäsenyydelle.

Serbian mielestä suhteiden normalisointi riittää, eikä sen tarvitse tunnustaa Kosovon itsenäisyyttä. Kosovon käsitys on, että vuoropuhelun on lopulta johdettava siihen, että Serbia tunnustaa Kosovon.

Neuvotteluissa on keskitytty lähinnä käytännön asioihin kuten kauppaan, tele-yhteyksiin ja Kosovon serbivähemmistön asemaan.

Monista asioista, esimerkiksi Kosovon omasta teleliikenteen suuntanumerosta onkin saatu sopu. Kosovon ei tarvitse enää maksaa Monacon ja Slovenian suuntanumeroiden lainaamisesta. Vastapalveluksena Serbia saa toimiluvan omalle mobiilioperaattorilleen serbivähemmistöisille alueille Kosovossa.

Monen jo sovitun asian täytäntöönpano – esimerkiksi serbikuntien yhteisön perustaminen – on viivästynyt.

Askel eteen,
kaksi taakse

Vuoropuhelu on edennyt askeleen eteen, kaksi taakse. Nyt Kosovo haluaisi neuvottelujen vauhdittajaksi vahvimman liittolaisensa Yhdysvallat. Serbia on vastannut vaatimalla mukaan Venäjää. On selvää, ettei EU tule tähän suostumaan.

Viime tammikuusta lähtien vuoropuhelu on käytännössä ollut pysähdyksissä. Syynä oli Serbian yritys avata rautatieliikenne serbienemmistöiseen Pohjois-Kosovoon ortodoksi-ikonein sisustetulla junalla, jonka kyljessä luki useilla kielillä: ”Kosovo on Serbiaa”.

Juna pysähtyi ennen Kosovon rajaa, mutta kansallismielinen viha ehti roihahtaa. Serbia ja Kosovo kaivautuivat takaisin sotapoteroihinsa.

Kosovon aikaistetut parlamenttivaalit voitti kesäkuussa keskustaoikeistolaisen PDK-puolueen johtama liittoutuma, ”sotasiipi”, jonka riveissä on paljon lakkautetun Kosovon vapautusarmeijan (UÇK) taistelijoita.

”Sotasiipi” hallitsee nyt Kosovon koko valtakoneistoa. Presidentti Hashim Thaçin lisäksi myös pääministeri Ramush Haradinaj, varapääministeri Fatmir Limaj ja parlamentin puhemies Kadri Veselin ovat entisiä UÇK:n jäseniä.

Nimilistoja ei vielä ole, mutta UÇK:n väitettyjä sotarikoksia pian käsittelemään ryhtyvä erityistuomioistuin tahtoisi ainakin osan nykyjohdosta oikeuden eteen. Ainakin osittain vaalien aikaistamisen selittääkin halu vahvistaa ”sotasiiven” poliittista asemaa ennen kuin oikeus aloittaa työnsä.

Haradinaj’n hallituksessa on 21 ministeriä ja 64 varaministeriä.

Rajariita estää
viisumivapauden

Kosovo voi vain haaveilla EU-jäsenyydestä niin kauan kuin yksikin EU:n nykyisistä jäsenmaista ei tunnusta sen itsenäisyyttä.

Serbia aloitti jäsenyysneuvottelunsa vuonna 2014, Kosovo on vasta mahdollinen jäsenehdokas ja Balkanin maista ainoa, jolla ei ole viisumivapautta EU:n kanssa.

Presidentti Thaçi meni jopa niin pitkälle, että pyysi Albaniaa myöntämään kosovolaisille kaksoiskansalaisuuden, jotta nämä vapautuisivat viisumipakosta.

”Olemme yksi kansa kahdessa valtiossa”, sanoi Thaçi.

Albanian presidentti Ilir Meta kieltäytyi kohteliaasti, vaikka Kosovon ja Albanian välit ovatkin nykyään lämpimät.

EU-komissio esitti viisumipakosta luopumista jo keväällä 2016. Asia on ollut jäissä Kosovon sisäpoliittisten jännitteiden takia.

Käytännössä viisumivapauden tiellä on enää Montenegron kanssa vuonna 2015 tehty rajasopimus, jota Kosovon parlamentti ei ole hyväksynyt. Edellinen pääministeri Isa Mustafa joutui parlamentissa kananmunatulituksen kohteeksi yrittäessään puolustaa sopimusta.

Yksi sopimuksen ärhäkimmistä vastustajista oli uusi pääministeri Haradinaj, jonka mukaan sopimus veisi Kosovolta 8 200 hehtaaria maata, eikä sitä pidä hyväksyä. Montenegro on jo ratifioinut sopimuksen eikä suostu neuvottelemaan sitä uusiksi.

Haradinaj tunnetaan lempinimellä ”Rambo”, ja Serbia pitää häntä sotarikollisena. Haradinaj oli kahdesti syytettynä Haagissa serbien kidutuksista ja murhista Kosovon sodassa, mutta vapautettiin molemmilla kerroilla.

Mitrovicassa ovat Serbian ja Venäjän liput kovassa kurssissa. Kuva: All Over Press/

”Olemme balkanisoineet Eulexin”

Itsenäisen Kosovon ehkä isoin haaste on riippumattoman oikeusjärjestelmän luominen. Korruptio ja järjestäytynyt rikollisuus rehottavat ja ihmis- sekä elinkauppa kukoistavat, koska niiden lonkerot ulottuvat poliittiseen eliittiin.

Kosovon oikeuslaitos ei edelleenkään toimi niin kuin sen pitäisi, vaikka EU:n oikeusvaltio-operaatio Eulex on paiskinut töitä Kosovossa enimmillään yli 3 000 ulkomaisen oikeusalan asiantuntijan ja paikallisen työntekijän voimin vuodesta 2008.

Eulexin nykyinen mandaatti on katkolla kesällä 2018, eikä jatkosta ole päätöstä.

”Sen sijaan, että Kosovo olisi eurooppalaistunut, olemmekin balkanisoineet Eulexin”, kirjoitti Koha Ditoren päätoimittaja Agron Bajrami marraskuussa, kun Eulexin päätuomari, brittiläinen Malcolm Simmons ilmoitti erostaan toteamalla ”ettei hän halua olla enää osa tätä farssia”.

Samanaikaisesti selvisi, että Simmonsin omia toimia oli tutkittu jo pidemmän aikaa. Hänen epäillään syyllistyneen korruptioon. Eikä Simmonsiin kohdistuva epäily ole ainoa laatuaan Eulexin historiassa.

Päätoimittaja Bajramin mukaan asiat voisivat tietenkin olla vielä huonommin ilman Eulexia. Hyvin monet kuitenkin ovat – presidentti Thaçi ja pääministeri Haradinaj mukaan lukien – Kosovossa sitä mieltä, että kansainvälisen yhteisön olisi aika ryhtyä pakkaamaan ja poistua Kosovosta.

Jäljelle toki saisi jäädä amerikkalaisten Nato-tukikohta Bondsteel, jossa on noin 7 000 sotilasta.

Kosovon johto haluasi maalle pikaisesti myös oman armeijan.

Köyhä, mutta
innokas EU:hun

Hyvin monet ovat myös sitä mieltä, ettei Kosovon rakentaminen EU-kelpoiseksi oikeusvaltioksi onnistu sotapoteroista. Nykyinen poliittinen eliitti pitäisi korvata uusilla johtajilla, joiden katse on menneen sijasta tulevassa.

Kosovo on yhä Balkanin köyhin maa. Virallinen työttömyysaste on 35 prosenttia, nuorisotyöttömyys 55 prosenttia. Lähes joka kolmas kosovolainen asuu muualla kuin kotimaassaan. Neljännes Kosovon kotitalouksista elää vierastöissä olevien sukulaistensa rahalähetysten turvin.

Vaikka talous kasvaa, uusia työpaikkoja ei synny juuri muualle kuin palvelualoille. Investoijat karttavat Kosovoa epävakauden, energiapulan, epäselvien omistussuhteiden ja korruption takia.

Kaikesta huolimatta kosovolaisten usko EU:hun on pysynyt korkealla. Lokakuussa tehdyn Balkan Barometer -kyselyn mukaan 90 prosenttia kosovolaisista pitää EU-jäsenyyttä hyvänä asiana.

Muissa Balkanin maissa EU:n suosio on miltei romahtanut, pahiten Serbiassa, jossa vain 26 prosentilla kyselyyn vastanneista on EU:sta myönteinen käsitys.

Lähteet:
Suurlähettiläs Anne Meskanen, toimi Kosovon Suomen edustuston päällikkönä vuosina 2011–2015.
Toiminnanjohtaja Haki Abazi, Emerging Democracies Institute (EDI).
BalkanInsight, B92, European Western Balkans, Independent Balkan News
Agency, Koha Ditore.