Vänsterpartiet kokoontui 9.–11.2. puoluekokoukseen Karlstadiin hyväksymään ohjelmansa syyskuun eduskuntavaaleihin. Se valitsi myös Jonas Sjöstedtin jatkokaudelle puheenjohtajana.
Vasemmistoliiton sisarpuolueen eduskuntavaalien ohjelman teema on selkeä: Ruotsi kaikille – Ei vain rikkaimmille. Vänsterpartiet nostaa ohjelmassaan keskiöön muun muassa samapalkkaisuuden, ilmastonsuojelun, kuuden tunnin työaikakokeilut, varakkaiden verovähennysoikeuksien rajoittamisen sekä päivähoito-oikeuden laajentamisen “hankaliin työaikoihin”.
Karlstadissa vietetyn puoluekokouksen suuret debatit käytiin valtiontalouden tasapainottamisesta ja siitä, kuinka nopealla tähtäimellä puolue tähtää kuuden tunnin työajan toteutumiseen.
Vaa’ankieliasemansa turvin vasemmistopuolue on onnistunut sosialidemokraattien ja ympäristöpuolueen vähemmistöhallituksen aikana ajamaan läpi itselleen tärkeitä tavoitteita. Onnistumisia on saatu sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymyksissä budjettien yhteydessä. Lisäksi ammattiyhdistysjäsenmaksujen verovähennysoikeus palautettiin ja laki voitontavoittelun rajoittamisesta terveydenhuollossa on valmistelussa.
”Ruotsin ainoa vasemmistopuolue”
Kansankodin valmistautuessa vaaleihin kritiikki sosiaalidemokraatteja kohtaan on kuitenkin kiihtynyt. Osasyy on tietysti se, että vasemmistopuolue haluaa nostaa profiiliaan ennen vaaleja.
Hallitusvastuu on verottanut ympäristöpuolueen kannatusta rajusti, ja kun se on kannatusmittauksissa lähellä pudota neljän prosentin vaalikynnyksen alle, yrittää vasemmisto täyttää sen jättämää tyhjiötä.
Toista osasyytä voidaan hakea hallituspolitiikasta. Julkisia palveluita korostavan linjansa ohessa sosiaalidemokraatit nostavat yhä voimakkaammin esiin myös perinteisiä kokoomus-teemoja: lakia ja järjestystä. Lisäksi se on rajoittanut sairauspäivärahoja, neuvottelee oikeiston kanssa eläkeiän nostamisesta ja puhuu lakko-oikeuden kaventamisesta entisestään.
– Hyvät ystävät, me olemme tänään Ruotsin ainoa vasemmistopuolue. Päävastustajamme vaaleissa on oikeisto, porvarilliset puolueet ja ruotsidemokraatit. Ei ole mitään epäilystä, että vasemmistopuolue toimii parhaana vastavoimana myrkylliselle oikeistopolitiikan ja rasismin cocktailille, puheenjohtaja Jonas Sjöstedt totesi avauspuheenvuorossaan.
Puoluekokouksen yksi odotetuimmista hetkistä, oli maailman nuorimpiin valtionjohtajiin kuuluvan Islannin pääministerin ja vihreän vasemmiston puheenjohtajan Katrin Jakobsdóttirin puhe, jossa hän korosti oikeistopolitiikan haastamisen välttämättömyyttä ja koulutuksen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon pitämistä voitontavoittelun ulkopuolella.
Kasvavat tuloerot ja samppanjaa kankkulan kaivoon
– Ruotsi oli pitkään yksi maailman oikeudenmukaisista maista, mutta me kaikki tiedämme, että jotain on tapahtunut. Viime vuosina eriarvoisuus on kasvanut enemmän kuin missään muussa vertailukelpoisessa maassa, Sjöstedt totesi kokoukselle.
Väite saa tukea myös Ruotsin tilastokeskukselta. Hiljattain julkaistun tuloerotilaston mukaan tuloerot ovat suurempia kuin kertaakaan mittausten alettua vuonna 1991.
Kasvaneet tuloerot ja etenkin varakkaimman kymmenen prosentin muista erottunut tulokehitys on saanut vasemmistopuolueen myös voimistamaan vastakkainasettelevaa retoriikkaansa.
Puheenjohtajan puheessa kuultiin runsaasti vastakkainasetteluja kuten, että toiset matkustavat aina bisnesluokassa – toisilla ei ole varaa matkustaa bussilla tai toiset “vaskaavat” samppanjalla – ja toiset siivoavat näiden jälkiään. Vaskaaminen on nuoren yläluokan tapa kaadattaa samppanjapulloja lavuaarista näyttääkseen kavereille varallisuutta baari-iltojen aikana ja samalla näyttää keskisormea kulutuskritiikille ja tasa-arvolle.
Isän luottokorteilla statusta ostaville kuittailu on helppo tapa saada osoitettua mihin suuntaan omaa politiikkaa haluaa viedä. Vaalimenestys mitattaneen kuitenkin hallituspolitiikkaan vaikuttamisella ja siitä viestimisellä. Myös siinä valossa vasemmistopuolueella on erittäin hyvät mahdollisuudet menestyä syyskuussa 2019 ja nousta myös aidosti hallituspuolueeksi nykyisen tukipuolueen asemasta.
Suurimpana riskinä tälle on joutuminen ikään kuin keskustelun ulkopuolelle. Jos vasemmistopuolue ei uskottavasti saa rakennettua arkiturvallisuutta osaksi omaa vaaliohjelmaansa ja samalla muut puolueet puhuvat lähinnä sisäisestä turvallisuudesta.
Kovaa kasvua julkisuushaasteista huolimatta
Vaaleista on odotettavissa pitkään jatkuva jännitysnäytelmä, sillä Ruotsissa arvioidaan olevan noin 700 000 äänestäjää, joiden äänestyskäyttäytyminen vaihtelee oikeisto- ja vasemmistoblokkien välillä. Lisäksi vaaleissa on noin 350 000 äänestäjää, lähinnä miehiä, jotka voisivat äänestää ruotsidemokraatteja tai demareita. Näissä äänestäjäjoukoissa ratkaistaan johtaako Ruotsia seuraavan neljän vuoden punavihreä blokki, oikeistoblokki vai hajoavatko nämä kaksi blokkia keskustapuolueiden nousun myötä.
Sosiaalidemokraattien tavoitellessa osittain samoja äänestäjiä oikeistopuolueiden kanssa, vasemmistolla on mahdollisuuksia profiloitua vahvemmin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymyksissä.
Näitä se myös tarvitsee, sillä puoluetta repii useampi samanaikainen julkisuushaaste. Aiempi puheenjohtaja Lars Ohly erosi puolueesta Metoo-kohun siivittelemänä ja viisi kansanedustajaa on ilmoittanut, etteivät he enää ole käytettävissä eduskuntavaaleissa, tunnetuimpana heistä Rossana Dinamarca.
Lisäksi kansanedustaja Amineh Kakabavehin ja puolueen riita on jatkunut jo kaksi vuotta. Kakabavehin mukaan vasemmisto ei ole puuttunut riittävän voimakkaasti kunniaväkivaltaan lähiöissä, kun taas häntä on kritisoitu räikeän rasistisen videon jakamisesta. Jälkimmäistä Kakabaveh on myös itse pyytänyt anteeksi ja vasemmistopuolue on jättänyt lakialoitteen, joka sisältää useita toimenpiteitä kunniaväkivallan kitkemiseksi.
Julkisuushaasteista huolimatta vasemmistopuolue on menestynyt hyvin sekä hallituksen tukipuolueena että järjestöllisesti viime vuosina. Puoluesihteeri Aron Etzler saikin ilon esitellä puoluekokoukselle kahdeksassa vuodessa lähes kaksinkertaistuneen jäsenmäärän. Samanaikaisesti muut puolueet ovat keskimäärin menettäneet seitsemän prosenttia jäsenistään.
Tilanne mahdollistaa vaaleihin lähtemisen kovalla itseluottamuksella, haasteista unohtamatta.
– Menemme vaaleihin suuremmalla jäsenmäärällä kuin kertaakaan sitten vuoden 1981. Haasteena on kuitenkin, että ruotsidemokraatit kasvavat vielä nopeammin. Tämä ero meidän on kurottava umpeen, Etzler totesi.
lehti 