Suomen ja Venäjän suhteet ovat tyyneltä näyttävästä pinnasta huolimatta dynaamisessa muutoksessa. Sopuisiksi naapureiksi sanotut Suomi ja Venäjä kulkevat turvallisuuspolitiikassaan nyt kokonaan eri teitä.
Neuvostoliiton ajan sotilaallista suurvalta-asemaa takaisin itselleen tavoitteleva Venäjä on sekaantunut Vladimir Putinin valtakaudella vakaviin aseellisiin konflikteihin eri puolilla Euraasiaa ja Lähi-itää. Suomea Venäjä ei ole sotilaallisesti uhitellut, mutta on varoitellut mahdollisen Nato-jäsenyyden seurauksista.
Markku Kangaspuro sanoo painokkaasti, että toistaiseksi Naton ulkopuolella pysytteleminen toimii Suomen eduksi Venäjän rajan rauhallisena pitämisessä.
Markku Kangaspuro: Naton ulkopuolella pysytteleminen toimii Suomen eduksi.
Ennen puolueettomuuttaan ja liittoutumattomuuttaan mainostanut Suomi on tukeutunut jo jonkin aikaa turvallisuuspolitiikassaan länteen. Nato-jäsenyyttä se ei ole hakenut, mutta monet muut sopimukset sitovat Suomea entistä vahvemmin osaksi länttä.
Venäjä seuraa Kangaspuron mukaan tarkkaan Suomen kehitystä.
Suomi sitoutuu EU:n ja Naton yhteistyöhön
EU:n Lissabonin sopimuksessa (2009) sanotaan keskinäistä puolustuksesta, että kaikilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa apua hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle jäsenvaltiolle. Siksikään EU-Suomi ei ole enää puolueeton.
EU-maat hyväksyivät vuonna 2016 suunnitelman EU:n puolustus- ja turvallisuusyhteistyön syventämisestä. Vuonna 2017 jatkona yhteistyönsä syventämiselle 23 EU-jäsenmaata 28:sta solmi laajan puolustusalaa koskevan sopimuksen pysyvästä rakenteellisesta yhteistyöstä (Permanent Structured Cooperation, PESCO). Syventäminen koskee konkreettisesti myös EU:n ja Naton yhteistyön tiivistämistä. Sopimus strategisesta kumppanuudesta EU:n ja Naton välillä solmittiin vuonna 2016.
Tuorein kehitelmä EU–Nato-kumppanuudesta on sotajoukkojen ja -tarvikkeiden vapaata kuljettamista EU:n alueella koskeva Military Mobility -hanke. Se pitäisi jo olla hankkeessa aktiivisesti mukana olleen Suomenkin allekirjoitettavana. Venäjä on nimitellyt hanketta Naton Schengen-sopimukseksi.
Kangaspuro sanoo, että olisi todella kiinnostava kuulla miten Venäjällä arvioidaan Suomen turvallisuuspoliittisten sitoumusten kehittymistä.
– Tähän asti Venäjälle on ollut merkityksellistä se, ollaanko me Naton jäseniä vai ei. Samoin se, pysyvätkö meillä keskeiset sotilaspoliittiset päätäntävalta-asiat omissa käsissä. Tämä logiikka pätee myös Military Mobility -hankkeen suhteen. Aika oleellinen asia on, miten vahvasti siihen osallistumisessa on kansallista päätäntävaltaa.
Suoria sopimuksia Naton ja eri Nato-maiden kanssa
EU:n kautta rakentuvien sitoumusten lisäksi Suomella on sopimusten sarja kumppanuudesta suoraan Naton kanssa. Suomi on osallistunut Naton rauhankumppanuusyhteistyöhön vuodesta 1994 ja ollut Euroatlanttisen kumppanuusneuvoston jäsen sen perustamisesta 1997 lähtien. Vuonna 2014 Nato kutsui Suomen mukaan Naton laajennettujen mahdollisuuksien kumppanuusyhteistyöhön (Enhanced Opportunities Partner, EOP). Suomen lisäksi tähän yhteistyöhön kuuluvat Ruotsi, Georgia, Jordania ja Australia.
Laajennetun kumppanuuden kanssa yhtä matkaa Suomi on solminut maansa ja Naton välisen isäntämaasopimuksen. Siinä on sovittu ”isäntämaatuen antamisesta Naton operaatioiden, harjoitusten ja vastaavien sotilaallisten toimintojen toteuttamista varten”. Ruotsikin on tehnyt vastaavan sopimuksen. Sopimuksilla sujuvoitetaan yhteisiä sotaharjoituksia Naton kanssa ja voidaan lisäksi tarjota logistiikka-apua sotilasliitolle esimerkiksi Nato-Viron tai jonkun muun puolustamisessa.
Nato-sopimusten lisäksi Suomi allekirjoitti vuoden 2016 lopulla poliittisen aiesopimuksen Yhdysvaltain kanssa kahdenvälisen puolustusyhteistyön jatkamisesta ja kehittämisestä. Myös Ruotsi teki vastaavan sopimuksen Yhdysvaltain kanssa. Aiemmin samana vuonna Suomi ja Ison-Britannia allekirjoittivat samankaltaisen puolustusyhteistyöasiakirjan. Samoin teki Ruotsi.
Näihin brittisopimuksiin liittyy jatkona olennaisesti Iso-Britannian johdolla perustettavat erittäin nopean toiminnan JEF-sotilasjoukot (Joint Expeditionary Force). Suomi ja Ruotsi liittyivät joukkojen perustajiin yhtä jalkaa. Niiden lisäksi joukkoihin kuuluvat Tanska, Viro, Latvia, Liettua, Hollanti ja Norja. JEF-joukkojen on määrä olla valmiina vuoden 2018 loppuun mennessä. Valmiit joukot voidaan lähettää mihin tahansa 48 tunnin sisällä.
Suomi vedenjakajalla
Kangaspuro sanoo, että on aika tyhmää, ettei Venäjän mielipiteitä Suomen turvallisuuspoliittisesta kehityksestä tarvitsisi ottaa huomioon. Tällaisia kommentteja on kuultu jopa ministeritasolta.
– Pidän suorastaan vaarallisena ajatusta, ettei Venäjästä tarvitse välittää. Jos ja kun on ilmiselvää, että Venäjä on se Suomen turvallisuuspolitiikkaan vaikuttava, mahdollisesti sitä horjuttava tekijä, niin on vastuutonta politiikkaa olla pohdiskelematta tarkkaan, mitä omilla päätöksillämme saamme aikaan.
– Me olemme ihan selvästi vedenjakajalla tässä. On huono argumentti sanoa, ettei voi päästää Venäjää vaikuttamaan meidän päätöksentekoon sillä tavalla, että pohtisimme mitä Venäjällä ajatellaan.
Kangaspuro on huolissaan nousevan poliitikkosukupolven Venäjä-kiinnostuksen vähäisyydestä.
– Monet nuoret poliitikot ovat ymmärtäneet, että ulkopolitiikan kannukset pitää hankkia Brysselistä ja että Venäjää ei tarvitsisi pohdiskella ylipäätänsä.
Onko Aleksanteri-instituutilla tämänkin vuoksi kansallinen tehtävä Venäjä-tietämyksen kehittämisessä?
– Kyllä haluamme asettaa tutkimuksemme kansalliseen käyttöön. Tiede on kansainvälistä ja ajatukset liikkuvat yli rajojen. Ei ole olemassa mitään kansallista tiedettä. Siitä huolimatta on olemassa tietyllä tavalla lokalisoituneita kansallisia intressejä.
uutiskirje 
