Joukko teini-ikäisiä ja parikymppisiä opiskelijoita istuu puisilla penkeillä maukkaan aamiaisen äärellä. Aurinko lämmittää heitä ikkunan lasimaalausten läpi. Aamun hiljaisuuden rikkoo vain lusikoiden kilinä, kun vahvaa teetä hämmennetään mukeissa.
Tämä voisi olla mikä tahansa lomaleiri, mikäli opiskelijat eivät aamiaisellaan keskustelisi innostuneesti polygoneista ja lautasliinoihin piirretyistä matriiseista. Aurinko on juuri noussut Egeanmeren rannalla sijaitsevan pienen turkkilaiskylän, Sirincen, yläpuolella. Oppilaat laskevat yhtälöitä syödessään hillolla tai lampaanjuustolla päällystettyjä leipiä.
Kokonaan matematiikalle omistautuneen Matematiikkakylän perusti Ali Nesin vuonna 2007. Hän on pitkäpartainen, yli 60-vuotias matemaatikko, jolla on suussaan itse kääritty filtteritön savuke.
– Tämä on päiväkotimme, ainoa paikka Turkissa, jossa voimme omistautua intohimollemme, sanoo kylässä usein työskentelevä Alp Bassa, joka on Boğazicin yliopiston opettaja.
Joka vuosi yli 10 000 opiskelijaa toisen asteen oppilaitoksista ja yliopistoista osallistuu täällä matematiikan luennoille tai kursseille. Hakijoita on vuosi vuodelta enemmän. Nykypäivän Turkissa, jossa uskonnon opetus on nousussa eikä hallitus edes yritä peitellä pyrkimystään kuuliaisen sukupolven luomisesta, tämä kylä vaikuttaa poikkeukselta.
– Kylän suosio osoittaa, että turkkilaiset perheet arvostavat yhä koulutusta ja että Turkissa on yhä ajattelevia ihmisiä, sanoo Salih Durhan, kylän vakituiseen henkilökuntaan kuuluva opettaja.
”Parhaiden yliopistojen tasoa”
Yhdysvalloissa menestyksekkään uran tehnyt Nesin palasi 1990-luvulla Turkkiin, kun hänen isänsä Aziz Nesin oli kuollut. Hän oli kuuluisa kommunistikirjailija, jota rakastettiin ja vihattiin Turkissa, koska hän oli epäsovinnainen ja avoimesti ateisti. Isän suorapuheisuus periytyi pojalle, joka usein sanoo ääneen sen, mitä muut ajattelevat vaieten.
Vuonna 1995 Ali Nesin kutsuttiin käynnistämään matematiikan osaston toiminta Istanbulin Bilgin yliopistossa.
– Silloin Turkissa ei ollut huipputason opetusohjelmaa. Siksi rakensin sellaisen, joka on maailman parhaitten yliopistojen opetusohjelmien tasolla, Nesin sanoo.
Hänen tavoitteensa olivat kuitenkin liian korkealla opiskelijoille.
– Vain neljä meistä pääsi edes toiselle vuodelle, muistelee Durhan, yksi Nesinin ensimmäisistä oppilaista.
– On selvää, että koulutuksen taso Turkissa on huono, hän toteaa.
Opetuksessa painotetaan ulkomuistia, ja yliopistojen pääsykokeet ovat monivalintakokeita. Vuonna 2016 OECD:n listalla Turkin koulut tulivat sijalle 72.
Aamiaisella keskustellaan polygoneista.
Nostaakseen opiskelijat sopivalle lähtötasolle Nesin järjesti iltakursseja ja viikonloppuopetusta.
– Se ei riittänyt, hän muistelee.
Lopulta hän päätyi järjestämään kesäleirin Antalyassa, Välimeren rannalla.
– Ali Nesinillä oli tapana sanoa, että matemaatikko ei voi pitää kolmen kuukauden lomaa. Leirille tuleminen oli tavallaan pakollista, Haydar Döral kertoo. Hän opettaa nykyään Kocin yliopistossa.
Vuonna 2004 Nesin antoi muillekin yliopistoille mahdollisuuden lähettää osallistujia leirille. Kahdeksankymmentä opiskelijaa ja neljä opettajaa osallistui.
– Lopulta päädyin siihen, että Turkki tarvitsee pysyvän paikan matematiikan opiskelulle, Nesin sanoo.
Kaikki, mitä tarvitaan
Huhtikuussa 2007 opiskelijat pystyttivät teltat Nesinin omistamalle tontille Sirincen lähellä. He opiskelivat matematiikkaa aamuisin ja rakensivat kylää iltapäivisin.
– Santarmit tulivat ja käskivät meitä lopettamaan työt ja poistumaan, Nesin kertoo.
Matemaatikko uskoo, että hänen nimensä oli esteenä neuvotteluissa byrokratian kanssa, eikä hän koskaan saanut ainuttakaan hakemistaan rakennusluvista.
Lopulta santarmit lähtivät, mutta Nesin sai syytteen laittomasta rakentamisesta ja oppilaitoksen perustamisesta ilman lupaa. Hän sai potkut virastaan, mutta sekään ei estänyt matemaatikkoa toteuttamasta unelmaansa. Vuoden loppuun mennessä kylässä oli jo muutama rakennus, tuoleja ja kaksi liitutaulua.
– Siinä on kaikki, mitä omistautunut matemaatikko tarvitsee, Göral toteaa.
Kymmenessä vuodessa kylä on kasvanut valtavasti. Se kattaa yli 30 rakennusta. Siellä on kaksi ruokalaa, asuntoloita, viihtyisiä työtiloja ja turkkilainen kylpylä. Lisäksi kylässä on kaunis, perinteinen kirjasto, luokkahuoneita ja vartiotorni. Kaikki on tehty kivestä, tiilistä ja puusta, ja ympärillä on oliivipuita.
Matematiikkakylä sijaitsee muutaman sadan metrin päässä Sirincestä, yhdestä Turkin parhaiten säilyneistä kreikkalaiskylistä. Matematiikkakylä työllistää toistakymmentä henkilöä Sirincestä, ja siitä on tullut yksi seudun matkailukohteista.
Nykyään opiskelijoiden ei enää tarvitse rakentaa seiniä, mutta he osallistuvat arkiaskareisiin: astioiden tiskaamiseen, huoneiden ja yhteisten tilojen siivoamiseen, perunoiden kuorimiseen, ruoan tarjoiluun ja pihojen lakaisemiseen.
– Matematiikka ja velvollisuus kulkevat käsi kädessä. Kumpikin lisää itsenäisyyttä. Osa näistä nuorista ei ole koskaan tehnyt kotitöitä ennen tuloaan kylään, Nesin kertoo.
Konservatiivisesta perheestä lähtöisin oleva Serkan Doğan, 22, osallistuu innokkaasti kylän arkeen. Hän tuli kylään ensimmäistä kertaa 15-vuotiaana ja lähti sieltä muuttuneena. Doğan innostui siitä, miten matematiikkaa opetettiin. Hänen vanhempansa kuitenkin kielsivät häntä palaamasta kylään
– He olivat kuulleet, että maistoin kylässä alkoholia, hän kertoo.
Nesin kuitenkin houkutteli häntä takaisin, joten seuraavien kolmen talven aikana Doğan kävi salaa opiskelemassa kylässä, kunnes tuli täysi-ikäiseksi.
– Valehtelin, että valmistaudun pääsykokeisiin ja pysyn sen takia sisäoppilaitoksen asuntolassa, hän kertoo.
– Täällä opettajat näyttivät minulle, että voin itse saada asioita aikaiseksi. Matematiikasta on hyötyä elämän kaikilla osa-alueilla, matemaatikon urasta haaveileva opiskelija kertoo.
Matematiikan sisäinen logiikka
Kylässä luennoitsijoille ei tuputeta valmista opetusohjelmaa.
– Tahdon tehdä oppilaista itsevarmoja. Tahdon heidän tietävän, että matematiikka on ymmärrettävissä ja että he voivat itse saavuttaa tuloksia. Matematiikassa tuloksiin pätee aina matematiikan sisäinen logiikka, ja oppilaiden on käsitettävä tämä. Me yritämme opettaa heitä ajattelemaan loogisesti, Nesin sanoo.
Siksi luennoitsijoita kannustetaan opettamaan heitä itseään kiinnostavia asioita, vaikka tavalliset koulut tai yliopistot eivät suvaitsisikaan heidän opetustaan. Özer Öztürk, Mimar Sinanin yliopiston professori, on yhä ihmeissään opiskelijoiden motivaatiosta, vaikka hän on vieraillut kylässä jo useina vuosina.
– Yleensä kellon soidessa oppilaat vain lähtevät luokasta. Täällä he pyytävät kertomaan asian loppuun, vaikka heille jäisi sen takia vähemmän aikaa ruokailuun, hän sanoo.
Öztürk näkee kylän laboratoriona, jossa kokeillaan uusia tapoja matematiikan opettamisessa.
– Tahdomme muuttaa lähestymistapaamme aiheeseen, jotta oppilaamme nauttisivat opetuksesta enemmän ja ymmärtäisivät asiat kunnolla, hän selittää.
Lounaalla Öztürk ja hänen kollegansa, Hakan Güntürkün Galatasarayn yliopistosta, testaavat lautasliinoihin piirtämäänsä hanhenjuoksu-pelin versiota. He kysyvät kollegoidensa mielipidettä. Pelin tarkoituksena on saada lapset selvittämään jakolaskun jakojäännös.
– Meidän pitäisi aloittaa käytännön tehtävillä. Matematiikalla pitää leikkiä ennen kuin siirrytään abstraktioon, he kertovat. Heidän tavoitteenaan on avata Istanbuliin oppilaitos, jossa tätä lähestymistapaa voitaisiin soveltaa käytännössä.
Kysyttäessä, voisiko heidän metodistaan tulla yleinen Turkissa, Güntürkün ja Öztürk virnistävät.
– Turkin koulutusjärjestelmä on hyvin konservatiivinen. Tavoitteena ei ole lasten persoonallisuuden kehittäminen, älykkyydestä puhumattakaan, he toteavat.
Durhanin mielestä Turkin koulutusjärjestelmä on ajautunut umpikujaan, eikä se pysty uudistumaan.
– Turkin koulutusjärjestelmä on alusta asti suunniteltu niin, ettei se tee oppilaista itsenäisempiä. Sen sijaan tavoitteena on vaikuttaa heidän ajatteluunsa niin, että kaikenlainen monimuotoisuus yhteiskunnassa karsiutuisi pois, hän sanoo.
Durhanin mielestä tällainen ajattelu on suuri este Turkin koululaisten tiellä.
– Tässä maassa on 80 miljoonaa ihmistä ja valtavasti kielen, etnisyyden ja maantieteen monimuotoisuutta. Opettajien koulutuksen pitäisi muuttua niin, että tämä monimuotoisuus otettaisiin huomioon ja opetussuunnitelmissa olisi enemmän joustoa, hän toteaa.
Tottelevaisten sukupolveen
Nykyinen autoritäärinen ja konservatiivinen hallitus on tuskin kuitenkaan halukas tekemään tällaista uudistusta, vaikka se onkin jo kauan pitänyt koulutusta yhtenä suosikkialueistaan uuden Turkin rakentamisessa. Noustuaan valtaan vuonna 2003 Recep Tayyip Erdoğan on kaksinkertaistanut opetusministeriön budjetin, ja kouluja on rakennettu ympäri Turkkia. Turkin johtajalle ei kuitenkaan tule kysymykseenkään itsenäisen nuorison luominen.
Hallitus on moninkertaistanut uskonnollisten koulujen määrän.
Vuonna 2017 presidentti Erdogan piti Istanbulissa itsensä mukaan nimetyn uskonnollisen koulun avajaisissa puheen, jossa hän toi selvästi esille näkemyksensä koulutuksesta.
”Kaiken opetuksen ja koulutusjärjestelmämme päämäärä on tuottaa hyviä kansalaisia, jotka kunnioittavat maamme kulttuuria, historiaa ja arvoja”, hän sanoi. Nyt opetusohjelmat korostavat Ottomaanivaltakunnan historiaa ja Turkin saavutuksia länsimaisten vaikutteiden ja ajatusten sijaan.
Tavoitteena on tuottaa uskonnollisia, tottelevaisia sukupolvia, jotka kunnioittavat nationalistista ja konservatiivista näkemystä yhteiskunnasta. Tämän saavuttaakseen hallitus on moninkertaistanut uskonnollisten Imam Hatip -koulujen määrän. Vuonna 2018 ne ovat saaneet 23 prosenttia toisen asteen koulujen budjetista, vaikka vain 11 prosenttia oppilaista käy Imam Hatip -kouluja, eivätkä niiden opetustulokset ole olleet hyviä.
Toisen asteen kouluissa oppilaiden on nyt suoritettava tenttejä profeetta Muhammedin elämästä. Evoluutioteoria on poistettu opetusohjelmista, koska opetusministeri Ismet Yilmazin mukaan ”se on liian monimutkainen oppilaiden ymmärrettäväksi”. Samalla uskonnon opetuksen tuntimäärä on nostettu yhdestä kahteen tuntiin viikossa kaikissa kouluissa.
– Kun tällaista opetusjärjestelmää rakennetaan ja Turkissa on nationalistinen kiihko, täällä todella tarvitaan laadukasta opetusta, Nesin sanoo.
Väsymätön matemaatikko myöntää, että Turkissa tehdyt puhdistukset ovat järkyttäneet häntä syvästi. Hallitus aloitti puhdistukset vuoden 2016 vallankaappausyrityksen jälkeen, ja 140 000 julkisen sektorin työntekijää – mukaan lukien kymmeniä tuhansia opettajia – on erotettu viroistaan.
– Turkissa on aina ollut sortoa, mutta minun on vaikea ymmärtää tätä. Tämä on pelottavaa, hän sanoo.
Eräs vuonna 2017 puhdistusten kohteeksi joutunut yliopiston opettaja asuu nyt Nesinin kylässä, jonka toiminta jatkuu myrskystä huolimatta.
– Meidän käsissämme on tämän maan tulevaisuus. 10–30 vuoden kuluttua nämä oppilaat ovat Turkin johtavia poliitikkoja, yritysjohtajia, tutkijoita, professoreita, taiteilijoita, asianajajia ja intellektuelleja, Nesin uskoo.
– Koko tuleva älymystö on jossain vaiheessa viettänyt aikaa Sirincessä. Tämä kylä on Turkin matematiikan ja tieteen toivo.
Käännös: Markus Kangas ja Arto Huovinen
[digilehti pvm=20180518]
uutiskirje 
