Nyt on ministerien ja valtionpäämiesten tehtävä täydentää sopimusluonnosta kunnianhimoisilla luvuilla ja muokata se laillisesti sitovaan muotoon, sanovat yhteisessä kannanotossaan Greenpeace, Kehys ry, Kirkon Ulkomaanapu, Luonto-Liitto, Natur och Miljö, Maan ystävät, Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen YK-liiton koordinoima Kansalaisten maailmannäyttämö sekä WWF.
– Laillisesti sitovalla sopimuksella on varmistettava globaalien päästöjen kääntyminen laskuun vuoteen 2015 mennessä ja maapallon keskilämpötilan nousun rajoittaminen mahdollisimman paljon alle kahden asteen, summaa WWF:n ilmastoasiantuntija Salka Orivuori.
Kööpenhaminassa on kyse lukemattomien ihmisten eloonjäämisestä.
– Saarivaltio Tuvalun edustaja murtui kyyneliin viime perjantaina neuvotteluissa, ja satatuhatta ihmistä eri puolilta maailmaa kerääntyi Kööpenhaminaan lauantaina vaatimaan kunnollista ilmastosopimusta, kuvailee Suomen Luonnonsuojeluliiton Maria Nuutinen.
– Laajapohjaisen kannustuksen on näyttävä prosessissa. Kööpenhaminan ihme on mahdollinen.
Keplottelua
ei hyväksytä
Järjestöt kannustavat suomalaisia ja eurooppalaisia päättäjiä näyttämään ministeritason neuvotteluissa vahvaa poliittista tahtoa nostamalla päästövähennysvelvoitettaan ilmastotieteen mukaisesti.
– Minimitasona on 40 prosentin päästövähennykset verrattuna vuoden 1990 tasoon vuoteen 2020 mennessä. EU:n on myös tehtävä tästä tavoitteesta läpinäkyvämpi: on estettävä ns. kuuman ilman ja metsien hiilinielujen käyttäminen siten, että päästövähennystavoitteen todellinen vaikutus kutistuu, Meri Pukarinen Maan ystävistä sanoo.
– Suomelle erityisen tärkeässä metsäkysymyksessä ei pidä hämärtää nielujen laskentaa, vaan tulee muistaa maailmanlaajuinen kokonaiskuva. Päästövähennyksistä ei pidä yrittää pyristellä pois – ne ovat ainoa todellinen keino muuttaa katastrofaalista suuntaa, Leo Stranius Luonto-Liitosta huomauttaa.
– On muistettava tärkeysjärjestys: tässä puolustetaan ihmiskunnan tulevaisuutta, ei Suomen metsäteollisuutta.
Muistettava pitkän
aikavälin rahoitus
– Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat jo nyt liian suuri taakka kehitysmaille. EU:n tarjous vuosittaisesta 2,4 miljardin euron lyhyen aikavälin ilmastorahoituksesta on summana merkittävä, mutta se on valitettavasti suureksi osaksi vanhojen apusitoumusten uudelleen paketoimista. Rahoituksen pitäisi tulla nykyisten kehitysrahoitussitoumusten (0,7 prosenttia BKTL:stä) lisäksi, sanoo Katri Suomi Kirkon Ulkomaanavusta.
– Vaikka lähivuosien ilmastorahoitus on tärkeää, sen ei pitäisi viedä huomiota kehitysmaiden pitkän ajan rahoitustarpeilta. Kööpenhaminassa on päätettävä molemmista. EU:n tulee sitoutua turvaamaan kehitysmaille julkisista varoista vähintään 35 miljardia euroa vuosittain vuoteen 2020 mennessä, lisää Kehys ry:n Rilli Lappalainen.
– Kaikkein tehokkainta olisi hyödyntää jo hiottu Kioton sopimus laillisesti sitovan sopimuksen päivitettynä pohjana, sekä lisätä siihen uusi Kööpenhaminan pöytäkirja, katsoo Simo Kyllönen Greenpeacesta.
Päästökuutio-
tempaus havainnollisti
Teollisuusmaiden on historiallisen vastuunsa ja korkeiden päästöjensä vuoksi sitouduttava 40 prosentin päästövähennyksiin, ennen kuin ne voivat edellyttää kehitysmaita mukaan talkoisiin.
Järjestöjen eri maiden päästötasoja havainnollistava hiilikuutiotempaus järjestettiin Kolmen Sepän aukiolla Helsingissä tiistaina aamupäivällä. Paikalla ovat Yhdysvaltain jättiläismäinen päästökuutio, Kiinan keskikokoinen ja Mosambikin pikkuruinen päästökuutio.
uutiskirje 