Yhteiskuntatieteen maisteri Markus Kaakinen tarkastelee Disconnected online: A social psychological examination of online hate -väitöskirjassaan nuorten ja nuorten aikuisten kokemuksia nettivihasta Suomessa, Saksassa, Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Väitöskirja hyväksyttiin Tampereen yliopistossa 20. kesäkuuta ja se kuuluu sosiaalipsykologian alaan.
Kansainvälisessä vertailussa osoittautui, että Suomessa nettiviha on yhtä yleistä kuin Yhdysvalloissa, joka on perinteisesti painottanut sananvapautta lainsäädännössään. Sen sijaan vihapuheeseen tiukemmin suhtautuvassa Saksassa nettiviha on ilmiönä huomattavasti harvinaisempi.
Kaakisen tutkimustulosten perusteella nettiviha on yleistynyt voimakkaasti viime vuosina ja siinä heijastuvat ajankohtaiset yhteiskunnalliset jännitteet. Nettiviha liittyy entistä useammin etnisiin, kulttuurisiin tai uskonnollisiin ryhmiin, terrorismiin tai poliittisiin mielipiteisiin.
Ne somen käyttäjät, joilla on läheiset suhteet verkon ulkopuolisiin yhteisöihin, ovat muita harvemmin sekä nettivihan tuottajia että sen uhreja.
Vihamateriaalille sosiaalinen media on suotuisa alusta. Sen välityksellä pienen käyttäjäryhmän tuottama materiaali tavoittaa valtaosan palveluiden käyttäjistä.
Kaakisen mukaan nettivihan ytimestä löytyy sosiaalisen median ryhmädynamiikka. Sen tuottajat suosivat samanmielisiä verkostoja ja samastuvat muita vahvemmin sosiaalisen median ryhmittymiin.
Myös nettivihan uhreilla on tyypillisesti muita kiinteämmät suhteet sosiaalisen median yhteisöihin. Ne somen käyttäjät, joilla on läheiset suhteet verkon ulkopuolisiin yhteisöihin, ovat muita harvemmin sekä nettivihan tuottajia että sen uhreja. Verkon ulkopuoliset sosiaaliset sidokset myös suojaavat käyttäjiä verkon nettivihan uhriksi joutumisen kielteisiltä vaikutuksilta.
Kaakisen väitöskirja osoittaa, että sosiaalinen media sekä yhdistää ihmisiä että luo ristiriitoja heidän välilleen. Nettiviha ei kuitenkaan kumpua yksinomaan verkosta. Sosiaalisen median vihamielisyyksien polttoainetta ovat yhteiskunnalliset jännitteet ja sen käyttäjän heikot sosiaaliset suhteet verkon ulkopuolella. Myös sosiaalisen median alustoilla on vastuunsa vihamateriaalin kitkemisessä ja sosiaalisesti kestävämpien vuorovaikutusympäristöjen luomisessa.
Nettiviha loukkaa ja uhkaa yksilöitä tai sosiaalisia ryhmiä. Viime vuosina se on ollut yhteiskunnallisen keskustelun kohteena, ja sen on pelätty paitsi vahingoittavan kohteitaan myös lisäävän yhteiskunnallisia konflikteja. Nettivihaan onkin alettu puuttua kansallisella ja kansainvälisellä säätelyllä sekä sosiaalisen median palveluntarjoajien omilla toimintamalleilla.
uutiskirje 
