Tutkimuksen mukaan alueellisen työttömyyden ja muuttoliikkeen välinen yhteys on selvä. Kun työntekijä jää työttömäksi, hänen muuttoalttiutensa – tai tarkkaan ottaen muuttotodennäköisyytensä – kasvaa jopa 70 prosenttia.
– Työttömyys siis lisää todennäköisyyttä muuttaa, erikoistutkija Terhi Maczulskij sanoo.
Käytännössäkin työtön muuttaa ahkerammin kuin muut.
– Ihan raakadatalla katsottuna työttömäksi jääneet muuttavat jopa tuplasti todennäköisemmin kuin ei-työttömäksi jääneet, Maczulskij sanoo.
Tutkimuksessa seurattiin henkilöiden muuttopäätöstä kaksi vuotta työpaikan menetyksen jälkeen yli kymmenen työntekijän yrityksissä.
Työttömiksi jääneistä 7,1 prosenttia muuttaa työn perässä toisella paikkakunnalle tuon kahden vuoden sisällä työttömäksi jäämisestään. Samaan aikaan niitä, jotka eivät olleet jääneet työttömiksi, mutta jotka silti muuttivat samaisen kahden vuoden sisällä on 3,2 prosenttia.
Tutkimuksessa on tehty vaativa tilastollinen analyysi, jossa on otettu huomioon monia taustaominaisuuksia, joiden kautta tulokseksi on saatu, että muuton todennäköisyys kasvaa 70 prosentilla.
Asunto ja perhe jarruttavat muuttohalukkuutta
Muuttopäätöksiä ei aina tehdä pelkästään taloudellisten kannustimien ajamina.Tutkimuksen mukaan omistusasuminen, sukulaisuussuhteet ja alueen pitkä asuntojen myyntiaika jarruttavat työttömien muuttohalukkuutta.
Muuttohalukkuutta vähentää odotetusti myös perheen tilanne, esimerkiksi kouluikäisten lasten kanssa ei helposti vaihdeta paikkakuntaa.
Tutkimuksesta selviää sekin, että vaikka asuinpaikkaa vaihtaneet työllistyvät uudelleen todennäköisemmin kuin alueelle jäävät, se ei välttämättä takaa parempaa palkkatason kehitystä, ainakaan naisilla. Miesten palkkakehitys on pitkällä aikavälillä nopeampaa muuttaneilla kuin ei-muuttaneilla.
Palkansaajien tutkimuslaitoksen Työpaperina ilmestynyttä tutkimusta on Terhi Maczulskij’n lisäksi olleet tekemässä Petri Böckerman ja Tuomas Kosonen. Tutkimusta on rahoittanut Palkansaajasäätiö.
Tutkimuksessa tarkastellaan toimipaikan sulkemisten ja joukkoirtisanomisten vaikutuksia alueiden väliseen muuttoliikkeeseen ja sitä, kuinka palkat kehittyvät työttömyyssokin jälkeen. Tutkimuksessa hyödynnetään Tilastokeskuksen yhdistettyä työntekijä–työnantaja-aineistoa, joka sisältää rekisteriaineistoa kaikista 15–70-vuotiaista suomalaisista vuosina 1995–2014.
Työttömyyssokki on mitattu siten, että henkilö on joutunut työttömäksi joko toimipaikan sulkemisen tai joukkoirtisanomisen vuoksi.
uutiskirje 
