Meksiko oli viime vuosisadalla käytännössä lähes yksipuoluevaltio. Institutionaalinen vallankumouspuolue eli PRI piti hallussaan presidentinvirkaa vuodesta 1929 aina vuoteen 2000. Nimestään huolimatta varsin oikeistolainen PRI hallitsi myös kongressia ja osavaltioiden hallintoa.
Seuraava presidentti päätettiin käytännössä aina jo siinä vaiheessa, kun PRI valitsi ehdokkaansa. Meksikossa presidentti voi istua vain yhden kuusivuotiskauden.
PRI:n yksinvalta murtui ensimmäistä kertaa vuoden 2000 vaaleissa, kun oikeistopuolue PAN:in ehdokas Vicente Fox voitti presidentinvaalit.
Äänestäjät haluavat nyt selvää muutosta.
Myös seuraava kausi meni PAN:n ehdokkaalle, Felipe Calderónille, mutta vuonna 2012 PRI palasi valtaan Enrique Peña Nieton presidenttiyden myötä.
Sunnuntain vaaleissa odotetaan vielä suurempaa mullistusta. Vasemmistoehdokas Andrés Manuel López Obrador on ylivoimaisessa gallupjohdossa.
Korruptio ja rikollisuus
Miten tähän on päädytty?
Taustalla on suurten äänestäjäjoukkojen kertakaikkinen tympääntyminen kahteen vanhaan, korruptoituneeseen valtapuolueeseen. Erityisesti nuoret haluavat muutosta, ja yleisesti nimensä alkukirjaimien mukaan ”Amlona” tunnettu López Obrador nähdään sen mahdollistajana.
Peña Nietosta on tullut erittäin epäsuosittu korruption, rikollisuuden ja köyhyyden vuoksi, eikä PAN:in näyttöjä näiden ongelmien ratkaisemisessa pidetä sen vakuuttavampina.
Huumekartelleilla ja muulla järjestäytyneellä rikollisuudella on aivan käsittämätön vaikutusvalta Meksikossa.
Meksikossa on vuodesta 2007 lähtien murhattu vähintään 200 000 ihmistä. Luku on vertailukelpoinen monen sisällissotaa käyneen maan uhrilukuihin.
Eikä väkivalta ole mitenkään laantumassa, päinvastoin. Viime vuonna murhattiin lähes 30 000 ihmistä, ja tänä vuonna uhrien määrä on nousemassa vielä korkeammaksi kaikkien aikojen ennätykseen.
Toukokuu oli kahteen vuosikymmeneen väkivaltaisin kuukausi, ja murhauhrien määrä nousi 2 900:aan.
Sunnuntaina valitaan presidentin lisäksi kongressi sekä kuvernöörejä ja muita poliittisia vaikuttajia. Vaalikausi alkoi virallisesti viime syyskuussa, ja sen jälkeen on murhattu lähes 50 ehdokasta. Lisäksi on surmattu satakunta vaalityöntekijää ja kampanjahenkilöä.
Ylivoimaisessa johdossa
Amlo sai vielä vuodenvaihteen gallupeissa runsaan kolmasosan kannatuksen, mutta tuoreimmissa hänelle povataan jo lähes puolta äänistä.
Lähimmäksi pääsee PAN:in ehdokas Ricardo Anaya, jonka takana on suunnilleen neljäsosa äänestäjistä. PRI asetti ehdokkaakseen muodollisesti sitoutumattoman José Antonio Meaden, jolle on mitattu parinkymmenen prosentin lukemia.
Neljäs ehdokas on sitoutumaton Jaime Rodríguez, mutta hänellä on vain muutaman prosentin kannatus. Rodriguezin näkyvin vaalilupaus on se, että rikollisuus pannaan kuriin hakkaamalla kädet poikki rikollisilta.
Anayan mahdollisuuksia heikentävät viime aikoina esiin tulleet vakavat korruptioepäilyt.
Meksikon presidentinvaaleissa ei järjestetä toista kierrosta, vaan valituksi tulee suoraan ainoalla kierroksella eniten ääniä saava ehdokas. Amlon voitonmahdollisuudet ovat siis erittäin hyvät.
Meksikossa on 88 miljoonaa rekisteröityä äänestäjää.
Chávez vai Lula?
Amlon suosio on aiheuttanut myös kovan vastareaktion. Liike-elämä on vedonnut häntä vastaan, hänen on sanottu romahduttavan talouden ja peloteltu vievän Meksikon vasemmistodiktatuuriin. Lievimmilläänkin häntä on haukuttu vasemmistopopulistiksi.
Vastustajat rinnastavat López Obradorin Venezuelan entiseen presidenttiin Hugo Cháveziin. Maltillisemmat tarkkailijat pitävät kuitenkin parempana vertauskohtana Brasilian entistä presidenttiä Luiz Inácio Lula da Silvaa.
Myös Lulan peloteltiin vievän maansa ilmestyskirjan kurimukseen, kun hän nousi presidentiksi vuonna 2003. Todellisuudessa Lula edusti kahdella presidenttikaudellaan varsin maltillista vasemmistolaisuutta. Hän pystyi kuitenkin nostamaan suuret ihmisjoukot köyhyydestä, vaikka toisten mielestä enemmänkin olisi voinut tehdä.
Myös Amlo joutuu taiteilemaan sen kanssa, mitä on mahdollista saada aikaan, jos hänet valitaan. Hän on joka tapauksessa asettanut köyhyyteen puuttumisen tärkeimmäksi tehtäväkseen.
Amlo on myös pehmentänyt sanomaansa verrattuna aikaisempiin vaaleihin.
Kaksi aiempaa yritystä
López Obrador oli erittäin lähellä valituksi tulemista jo vuoden 2006 presidentinvaaleissa. Virallisen tuloksen mukaan hän sai 35,3 prosenttia äänistä, kun valituksi tullut Calderón sai 35,9 prosenttia eli 240 000 ääntä enemmän kuin Amlo.
Amlo ei tunnustanut vaalitulosta, vaan syytti vastustajansa leiriä vilpistä.
Meksikossa on pahamaineinen vaalihistoria. Tunnetuin on vuoden 1988 tapaus, jota on yleisesti epäilty vilpiksi. Tuolloin kesken ääntenlaskennan tuli yllättävä sähkökatkos, minkä jälkeen tappiolla ollut PRI:n ehdokas nousikin selvään voittoon. Sitä ennen voittoon oli ollut nousemassa ensimmäistä kertaa maan historiassa vasemmiston ehdokas, Cuauhtémoc Cárdenas.
PRI:tä on viimeksi vakavasti epäilty vilpistä eräässä kuvernöörinvaalissa viime vuonna, ja jo etukäteen esimerkiksi talousuutistoimisto Bloomberg on pitänyt vilppiä mahdollisena myös tämän vuoden vaaleissa.
Amlo pyrki presidentiksi uudelleen vuonna 2012. Tuolloin hänen tappionsa oli selvempi. Peña Nieto sai 38,2 prosenttia ja Amlo 31,6 prosenttia.
Uusi puolue tukena
Amlo on 64-vuotias ja kotoisin eteläisestä Tabascon osavaltiosta. Hän siirtyi jo 1980-luvulla pääkaupunkiin ja toimi Mexico Cityn pormestarina 2000–2005.
Kaksissa edellisissä vaaleissa Amlo oli Demokraattisen vallankumouspuolueen (PRD) ehdokkaana.
Vuoden 2012 vaalien jälkeen Amlo erosi PRD:stä. Nyt tämän vuoden vaaleissa PRD on asettunut tukemaan PAN:in ehdokkaana olevaa Anayaa.
Meksikon politiikan omaleimaisuutta kuvaa se, että sekä PRD että PRI kuuluvat sosiaalidemokraattisten puolueiden kansainväliseen yhteenliittymään Sosialistiseen internationaaliin.
Nyt Amlo on MORENA (Kansallinen uudistusliike) ja sen kahden liittolaispuolueen ehdokkaana. MORENA on hänen vuonna 2014 perustamansa puolue.
MORENA:n kansainvälinen viiteryhmä on Latinalaisen Amerikan vasemmistopuolueiden yhteenliittymä São Paulon foorumi.
Andrés Manuel López Obrador on itse sanonut, että hänen valintansa olisi Meksikolle neljäs suuri käännekohta. Edelliset olivat itsenäistyminen 1821, vuosien 1857–1860 sisällissota (niin sanottu uudistussota) sekä vallankumous vuonna 1910.
Obradorin takana olevan koalition nimi ja tunnuslause vaaleissa on Juntos Haremos Historia (Yhdessä teemme historiaa).
lehti 