”Erityisenä haasteena nähtiin kuitenkin tason ylläpitäminen, kun huomioidaan suunnitteilla oleva sote-myllerrys. Vaarana on myös turvallisuudentunteeseen tuudittautuminen, mikä voi vähitellen rapauttaa valmiuksia, toteavat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen infektiotautien asiantuntijat Jussi Sane ja Taneli Puumalainen THL-blogissa.
Virusten maailmassa ebola, jonka aiheuttamasta epidemiasta Kongo on juuri selvinnyt, on varsin huono leviäjä.
”Pahin uhkakuva onkin mikrobi, joka aiheuttaa vakavan taudin ja leviää helposti. Sellainen voisi olla esimerkiksi muuntunut, pandeeminen influenssavirus”, Sane ja Puumalainen toteavat.
Suomen terveysturvallisuuden tasoa on arvioitu ns. JEE-prosessin avulla. Maat arvioivat itse valmiuksiaan torjua terveysuhkia. Sen rinnalle on kehitetty ulkoinen vertaisarviointi.
Tämä ns. JEE-prosessi (Joint External Evaluation) käynnistettiin vuonna 2016, ja nyt 83 maata on arvioitu. Myös Suomen ja THL:n asiantuntijat ovat olleet vahvasti prosessissa mukana – sekä kehittämässä arviointimekanismia että kentällä arvioimassa useiden eri maiden terveysturvallisuuden valmiuksia.
”On yhteinen etu, että maat ovat sitoutuneita terveyssäännöstön toimeenpanoon”, Sane ja Puumalainen korostavat.
Olemmeko valmiina seuraavaan epidemiaan?
Kongon demokraattisen tasavallan terveysministeriö ilmoitti toukokuussa maan historian yhdeksännestä ebola-epidemiasta. Sen keskus sijaitsi syrjäisellä alueella, mutta tapauksia todettiin myös läheisessä isossa kaupungissa. Tämä lisäsi maailmanlaajuista pelkoa siitä, että edessä olisi vastaava katastrofi kuin vuonna 2014 Länsi-Afrikassa.
Nyt heinäkuussa Kongon epidemia on käytännössä ohi, sillä viimeisestä tapauksesta on kulunut jo yli kuukausi.
”Oliko epidemian pysähtyminen onnellinen sattuma, vai onko kansainvälinen yhteisö oppinut torjumaan epidemioita aiempaa tehokkaammin, kijoittajat kysyvät ja vastaavat, että Kongossa onnistuttiin epidemian hallinnan perusteissa: tautitapaukset tunnistettiin ja eristettiin nopeasti, tartuntateitä jäljitettiin ja katkaistiin.
Antropologian keinotkin käytössä
Olennaista olivat THL:n asiantuntijoiden mukaan myös antropologian keinot, joilla tieto meneillään olevasta epidemiasta ja sen torjuntatoimista, kuten turvallisista hautajaisista, saatiin yhteisön käyttöön. Kongon epidemiassa suurin osa sairastuneista sai tartunnan perinteisissä hautajaismenoissa, joissa vainajaa kosketellaan.
Monia muitakin asioita tehtiin THL:n mukaan nyt oikein. ”Toisin kuin Länsi-Afrikassa, Kongon viranomaisilla oli aiempaa kokemusta ebolaepidemian hallinnasta ja prosesseja oli harjoiteltu. Myös maailman terveysjärjestö WHO riensi nopeasti tukemaan paikallisia viranomaisia mobilisoiden kansainvälisiä asiantuntijoita kentälle jo ensimmäisten päivien kuluessa.”
Sen sijaan epidemia-alueen syrjäisellä sijainnilla oli vaikutusta molempiin suuntiin. Sairastuneiden tavoittamiseen tarvittiin helikopteri tai useiden päivien matkustaminen maaseudulla. Toisaalta syrjäinen sijainti hidasti epidemian leviämistä ja torjuntatoimet saatiin käyntiin ennen kuin epidemia levisi laajemmin.
Perinteisten torjuntakeinojen lisäksi käytössä oli uusi kokeellinen ebolarokote. Rokotukset kohdennettiin potilaiden kontakteille ja kontaktien kontakteille. Tällainen rengasrokotus on osoittautunut tehokkaaksi strategiaksi, kun on pulaa ajasta ja laajojen rokotusten vaatimista resursseista. Myös ensilinjan hoitohenkilöstö ja paikalla olleet asiantuntijat rokotettiin.
Milloin ja missä puhkeaa seuraava epidemia?
Epidemioiden ennustaminen on hyvin hankalaa, ellei mahdotonta. Siksi tärkeintä Sanen ja Puumalaisen mukaan on keskittää resurssit epidemioiden nopeaan tunnistamiseen ja torjumiseen ennen kuin ne leviävät.
WHO:n terveyssäännöstö velvoittaa kaikkia maita kehittämään ja ylläpitämään kansallista terveysturvallisuuden kapasiteettia. ”Ylläpitämällä niin kutsuttuja ydin kyvykkyyksiä (core capacities) tulisi varmistaa, että maa pystyy ennaltaehkäisemään, toteamaan ja tarvittaessa torjumaan väestö terveyttä vaarantavia terveysuhkia. Kykyihin kuuluvat etenkin asianmukainen tartuntatautien seuranta- ja torjuntajärjestelmä, riittävä laboratoriovalmius ja kriisiviestintä.”
On yhteinen etu, Sane ja Puumalainen korostavat, että maat ovat sitoutuneita terveyssäännöstön toimeenpanoon. Myös Suomi on siis arvioitu tämän JEE- mekanismin kautta.
Muurien rakentaminen ei auta
”Samalla kun huolehdimme omasta valmiudestamme, meidän tulee muistaa, että maailmanlaajuinen epidemioiden torjunnan onnistuminen ei riipu parhaista vaan heikoimmista lenkeistä. Siksi Suomen tulee vastedeskin osallistua valmiuksiltaan heikompien maiden tukemiseen”, THL-blogissaan todetaan.
Rajat ylittäviä terveysuhkia on aina ollut ja tulee aina olemaan. Ihmisten, eläinten ja tavaroiden liikkuvuus ei ole vähenemässä vaan jatkaa globaalia kasvuaan. On osoitettu, että rajojen sulkeminen itse asiassa heikentää mahdollisuuksia torjua uhkia, koska myös avun toimittaminen vaarantuu.
Ei vain terveyssektorin asia
Keskittyminen pelkästään terveyssektorin toimiin ei kirjoittajien mukaan riitä. He viittaavat tutkimuksiin, joiden mukaan tropiikin metsien hakkuut altistavat vahvasti ebolaepidemioille. Apinoiden joukkokuolemat puolestaan ennakoivat keltakuumeen leviämistä ihmisiin.
”Myöskään mikrobilääkeresistenssiä ei voi torjua vain ihmisten antibioottien käyttöä vähentämällä. Terveysturvallisuus vaatii siis toimivaa poikkihallinnollista yhteistyötä.”
Myös jokainen matkailija voi tehdä osansa kansainvälisten terveysuhkien nujertamiseksi. Akuuttia epidemiauhkaa ei juuri nyt kohdistu Eurooppaan. Tosin Eurooppaa piinaa edelleen tuhkarokko, Välimeren rannalla on riski saada hyttysen levittämä West Nile -virusinfektio ja arabimaissa esiintyy edelleen vakavaa koronavirusinfektiota.
”Huolehtimalla omasta rokotussuojasta, välttämällä kosketusta villieläimiin, syömällä turvallisia ruokia, noudattamalla hyviä hygieniakäytäntöjä ja suojautumalla hyttysen pistoilta jokainen voi tehdä osuutensa kansainvälisen terveysturvallisuuden edistämiseksi.”
uutiskirje 
