Yli 65-vuotiaita suomalaisia oli viime vuoden lopulla lähes 1,2 miljoonaa eli reilut 21 prosenttia väestöstä. Vielä esimerkiksi vuosituhannen vaihtuessa heidän osuutensa oli alle 15 prosenttia. Sama suuntaus näyttää jatkuvan vielä pitkään, vaikka isoin rytinä on jo pääosin tapahtunut suurten ikäluokkien tultua eläkeikään.
Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan esimerkiksi vuonna 2030 yli 65-vuotiaita olisi 25,6 prosenttia ja vuonna 2050 jo 27,3 prosenttia väestöstä.
1940–50-lukujen suurten ikäluokkien synnyttyä syntyvyys laski Suomessa 1970-luvun alkuun asti. Sen jälkeen se hieman kohosi ja on sittemmin pysynyt suhteellisen vakaana. Tämä merkitsee sitä, että eläkeikäisten osuus suhteessa muihin ikäluokkiin kasvaa aina 2030-luvulle saakka, jolloin suuret ikäluokat ovat vähitellen poistumassa keskuudestamme ja 1970-luvun pienet ikäluokat alkavat tulla eläkeikään. Kasvu ei kuitenkaan kokonaan lopu silloinkaan, koska myös nuoremmat ikäluokat ovat pieniä ja koska ihmisten ennustetaan elävän entistä vanhemmiksi.
Aivan viime vuosina lapsia on monien asiantuntijoidenkin yllätykseksi syntynyt poikkeuksellisen vähän. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä syntyvyys oli hienoisessa nousussa.
Huippuvuosia olivat 2009 ja 2010, syvimmän taantuman aika, jolloin lapsia syntyi yli 60 000 vuodessa. Sen jälkeen syntyneitä on ollut vuosi vuodelta vähemmän.
Erityisen jyrkkä pudotus on ollut vuoden 2014 jälkeen. Viime vuonna lapsia syntyi 50 321. Kokonaishedelmällisyysluku, 1,49 lasta naista kohden, oli kaikkien aikojen matalin. Syyksi on esitetty muun muassa nuorten miesten syrjäytymistä, nuorisokulttuurin muuttumista yksilökeskeisempään suuntaan, lapsiperheiden toimeentulo-ongelmia ja pessimististä tulevaisuudenkuvaa.
Ikääntyminen merkitsee vääjäämättä niin sanotun väestöllisen huoltosuhteen heikkenemistä. Väestöllinen huoltosuhde tarkoittaa lasten ja eläkeikäisten osuutta suhteessa työikäiseen väestöön. Viime vuonna se oli 60,1 prosenttia, korkeimmillaan 60 vuoteen. Suunta on vain ylöspäin. Vuonna 2030 luku on Tilastokeskuksen ennusteen mukaan jo 70 prosentin tuntumassa.
Käytännössä merkityksellisempi luku on kuitenkin taloudellinen huoltosuhde eli elatussuhde. Se ilmaisee kaikkien työvoiman ulkopuolella olevien määrän suhteessa työvoiman määrään. Näin tulee huomioiduksi se, että monet työikäisetkään, kuten työttömät ja opiskelijat, eivät ole palkkatyössä. Elatussuhde huomioi myös tosiasiallisen eläkkeellejäämisiän, joka on ollut viime aikoina nousussa.
Vuonna 2016 taloudellista huoltosuhdetta kuvaava luku oli 142. Se tarkoittaa, että sataa työssäkäyvää suomalaista kohden oli 142 ei-työssäkäyvää. Matalimmillaan luku on ollut vuonna 1989 (112) ja korkeimmillaan lamavuonna 1993 (172). Tämä osoittaa, miten keskeisesti työttömyysaste vaikuttaa elatussuhteeseen.
On huomattava sekin, että syntyvyyden lasku ensi alkuun parantaa niin väestöllistä kuin taloudellista huoltosuhdetta, koska lasten osuus väestöstä ja heistä aiheutuvat kustannukset pienenevät ja poissaolot työelämästä vanhempainvapaiden vuoksi vähenevät. Ikäluokan tullessa työikään vaikutus on päinvastainen.
uutiskirje 
