Populisteiksi haukutaan Suomessa perussuomalaisia ja Ruotsissa ruotsidemokraatteja. Populismileimalla halvennetaan oikeistopopulisteja, jotka ovat ahtaan kansallismielisiä ja ulkomaalaisvastaisia. Älymystö – ja vasemmisto sen mukana – kavahtaa populismia.
Tohtori Emilia Palonen Helsingin yliopistosta kuitenkin sivaltaa vastaan ja sanoo, että ilman populismin taitoja ei mikään poliittinen ryhmä menesty. Populismi on vain leimattu tietämättömyyden, vääristelyn ja yhteiskunnan toimintaa ymmärtämättömien tavaksi perustella vaatimuksiaan.
– Demokraattisen populismin pointti on, että sillä pystyy aina kyseenalaistamaan vastustajat ja silloin syntyy erilaista poliittista kamppailua. Pelkkä populismi on ongelma, mutta ilman populismia on turha haaveilla, että pääsee valtaan.
Vastakkainasettelun aika
ei ole populisteille ohi
Palonen määrittelee lyhyesti, että populismi ei ole ideologia vaan poliittisen toiminnan tapa.
Yhdessä Tuija Saresman kanssa Palonen kirjoittaa heidän toimittamassaan kirjassa Jätkät & jytkyt. Perussuomalaiset ja populismin retoriikka (Vastapaino 2017), että populismi tuo uusia ääniä ja vaatimuksia politiikkaan.
Teorian tasolla puhutaan, että populismilla luodaan uudenlaisten poliittisten vaatimusten kirjavassa joukossa yhtenäinen me ja meille yhteiset tavoitteet.
– Me syntyy yhtäältä yhteisten nimittäjien kautta ja toisaalta tekemällä ero muihin.
Palonen teroittaa, että populismi ei ole millään tavalla poikkeuksellista vaan tyypillistä politiikalle. Populismi on olennaisesta puhumista ja asioita selkeyttäessään yksinkertaistavaa. Hän sanoo, että onnistunut populistinen retoriikka vaikuttaa laajasti poliittisiin keskusteluihin.
Suomessa populismi ei ole horjuttanut demokratiaa.
Populistien nostattamista laajemmista keskusteluista kaikkialla on hyvänä esimerkkinä maahanmuuttokeskustelu. Siinä vastakkainasettelut ovat tyypillisiä.
Palosen mukaan poliittisessa keskustelussa tuotetaan yleensäkin aina vastakkainasetteluja ja profilointeja. Suomalaista SMP:läistä ja perussuomalaista populismia arvioidessaan hän sanoo, että Veikko Vennamosta ja varhaisesta Timo Soinista lähtien haettiin uusia jakolinjoja ja merkityksiä. Poliittiseen keskusteluun tuotettiin se pienen ihmisen ääni, jota me puolustettiin. Kansaa haluttiin edustaa uudella tavalla.
– Haluttiin edustaa pienten ihmisten kansaa, mutta samalla tuotettiin sitä kansaa. Kansahan ei ole ennalta annettu vaan populistit ikään kuin toivat uuden näkökulman tähän kansaan. Siinä oli näkyvä eliitin ja valtaapitävien vastaisuus.
– Vaihtoehdoksi nouseminen oli keskeistä Soinille. Hänelle on sitten käynyt aika traagisesti. On vaikea ajaa vanhaa argumenttiaan läpi, kun nyt on ulkoministerinä ja vielä hallituksessa, joka ajaa leikkauspolitiikkaa.
Maahanmuuttovastaisuus
yhdistää oikeistopopulisteja
Palonen sanoo, että yksinvaltiaan tavoin Unkaria hallitseva oikeistopopulistisen Fidesz-puolueen johtaja Viktor Orbán on koko ajan tuottanut kansallismielistä kansaa, jonka puolustajaksi hän sanoo nousseensa.
– Kun hän määrittelee jotkut vastapuoleksi, eliitiksi, kommunisteiksi, niin hän tuottaa sille aina oman vaihtoehtonsa. Hän määrittelee vasemmiston, liberaalit ja EU:n uhaksi unkarilaisille.
Orbán sanoo, että jos hän ei olisi vallassa, niin asiat olisivat vielä huonommin.
Palonen pitää tärkeänä demokratian säilymistä. Silloin populismi voi toimia hyvin politiikan liikevoimana. Unkarissa Orbánin yksinvaltaisuus on asettanut demokratian koetukselle. Samoin on käynyt Turkissa Recep Tayyip Erdoğanin aikana.
Jokaisessa eurooppalaisessa maassa, jossa kansallismielinen oikeistopopulismi on noussut vahvaan asemaan, on ajauduttu suuriin vaikeuksiin. Paraikaa Iso-Britannia kuohuu populistisesti kokoon keitetyssä brexit-sopassa.
Suomessa populismi ei ole horjuttanut parlamentaarista demokratiaa. Suomalainen oikeistopopulismi, jota perussuomalaiset edustavat, on löytänyt yhteisiä säveliä muiden oikeistopopulistien kanssa pakolais- ja EU-vastaisuudessaan. Puoluejohtaja Jussi Halla-aho on jopa väläytellyt kiinteää yhteistyötä ruotsidemokraattien kanssa.
uutiskirje 
