M. A. Numminen: Minäilyn aika ei synnytä suurta yhteistä taidetta

Konsertoivan muusikon kirjailijan ja kulttuurin moniottelijan M. A. Nummisen oma esiintyvän taiteilijan ura lähti nousukiitoon Jyväskylässä, kun hänen esittämänsä sukupuolivalistuslaulut saivat poliisit kiirehtimään paikalle Jyväskylän Kesässä heinäkuussa 1966.

Tuolloin vielä melko tuntematon muusikko sai aikaan kulttuuriskandaalin, ja tuolloin vielä melko tuntemattoman taiteilijan suosio alkoi kasvaa kohisten.

– Enää ei juurikaan ole skismoja. On käynyt jopa niin, että viihdemusiikki on ottanut niskalenkin klassisen musiikin kentällä. Itse asiassa tehtäväni nykyään on puolustaa eliittimusiikkia, olenhan ikuinen vastakulttuuri-ihminen.

Vastakulttuuri-ihmisen lisäksi Numminen luonnehti itseään lähinnä yleisvasemmistolaiseksi.

– Jos vasemmistolaisuuteen kuuluu hyvä taloudenpito, olen vasemmistolainen, hän letkauttaa

– Isäni oli Osuusliike Oraksen toimitusjohtaja Somerolla. Hän oli sosiaalidemokraatti ja tarkka talousmies, joka sai liikkeen tuottamaan voittoa. Kodin perintönä vasemmistolaisuus on kyllä siirtynyt minullekin.

Numminen kertoo kuuluvansa heihin, jotka haluaisivat vasemmistopuolueiden yhdistyvän yhdeksi suureksi liikkeeksi.

– En tosin kaipaisi monia oikeistopuolueitakaan. 1980-luvulla pohdin silloin tällöin tohtori Ele Aleniuksen kanssa vasemmiston yhdistymistä. 1990-luvulla syntyi vasemmistoliitto, minä suositin nimeä vasenliitto.

Ele Alenius ei liittynyt vasemmistoliittoon, koska ei hyväksynyt entisten vähemmistöläisten edustajien mukana oloa puolueessa. Enpä tullut minäkään koskaan liittyneeksi vasemmistoliittoon.

Sivistyksen puolesta

Syvästi sivistynyt Numminen, jos kuka tunnetaan sivistyksen lipunkantajana. Suomen sivistyksellinen ja kulttuurinen tila saa rypyt hänen otsalleen.

– Koulunkäynti ja oppisivistys ovat tavallisen ihmisen keino puolustautua yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuksia vastaan. Vaikka koulu ja opiskelu tuntuisivat raskailta, niihin kannattaa panostaa, jotta selviäsi helpommalla myöhemmin elämässä. Ne ovat kuin uimataito, joka on hädässä avuksi. Minua ihmetyttää suuresti poliitikkojen ratkaisut, joilla vähennetään koulutuksen rahoitusta. Yhteiskunta mutkistuu koko ajan, ja sen hallitsemiseen ihminen tarvitsee keinoja selviytyäkseen. Ainoa selviämiskeino on oppimisessa, hän jyrähtää.

Suomen nykyinen poliittinen tila ja päätöksenteko ei juuri kiitosta Nummiselta saa.

– Tuskien taival on poliittinen tilanteemme. Sen olemme saaneet taakaksemme, kun hyväksyimme 1980-luvun lopulla pääomien vapauttamisen suurin toivein luullen siitä koituvan kaikille iloa ja vapautta. Miten kävikään? Kansallispääomaamme virtasi vauhdikkaasti Suomen rajojen ulkopuolelle ja jäi sinne. Kyllä taloutta voidaan hoitaa myös vapaissa olosuhteissa, mutta tuntuu siltä, että emme ole vielä oppineet menetelmää, Numminen tuskailee.

Poliittinen laululiike ja teatteri kukoistivat 60- ja 70-luvulla. Laululiikkeen tavoitteena oli voimakas halu muuttaa maailmaa. Rakentaa parempaa, demokratiaan ja solidaarisuuteen nojaavaa tulevaisuutta ja julistaa rauhan aatetta.

Voisiko nykyinen yhteiskunnallinen tilanne synnyttää jotain samantapaista kulttuurin saralla?

– Eipä näytä tällä minäilyn aikakaudella syntyvän suurta yhteistä taidetta. Me-henki puuttuu liian monelta.

Virtaa Nummisella riittää edelleen

Varsinaiseen politiikkaan Numminen ei juurikaan halua taiteessaan kajota. Tosin valistunut kuulija voi päätellä yhteiskunnallista terävänäköisyyttä säkeiden ja rivien välistä.

– Olen koko ajan tehnyt ajankohtaisia yhteiskunnallisia lauluja. Toukokuussa tein tilauksesta ilmastolaulun, jossa tähdennetään hiilipäästöjen vähentämisen tarpeellisuutta. Räväköiden vastakulttuurilaulujen tekemisen jätän suosiolla. On tehokkaampaa, jos niitä tekevät ja esittävät nuoret taiteilijat. Heidän kohdeyleisönsä on nuoriso, joka tulevaisuudessa päättää asioistamme.

Nauru ja nauratus ovat kulkeneet minussa koko elämäni ajan.

Filosofeista tärkein Nummiselle on aina ollut Ludvig Wittgenstein. Ylipäätään filosofia on hänelle tärkeä sävellystyön inspiraation lähde. Kuusiosaisen, usean genren tapaan sävelletyn laulusarjan Ludwig Wittgensteinin Tractatus Logico-Philosophicus -kirjan englanninkielisiin teksteihin hän teki jo vuonna 1966.

2010-luvulla ne ovat saaneet seurakseen saksankielisiä kantaatteja Wittgensteinin muiden kirjojen teksteistä muokattuihin librettoihin. Wittgenstein pitää edelleen pintansa filosofeista tärkeimpänä.

– Kyllä Ludwig Wittgenstein on mielestäni yhä kiinnostava ajattelija. 2000-luvulla hänen rinnalleen on noussut erittäin kiistelty Martin Heidegger, jonka ajatuksiin ja rakkaussuhteeseen Hannah Arendtin kanssa sävelsin lähes puolitoistatuntisen kantaatin Verliebte Philosophen Kassel Documenta -festivaalin 60-vuotisjuhlaan vuonna 2015. Valitettavasti en ole saanut tilaisuutta esittää teostani Suomessa, kertoo Numminen.

Nerokasta klovneriaa

Parhaillaan hän puuhailee innokkaasti arkistojensa parissa saadakseen ne ymmärrettävään järjestykseen tulevia tutkijoita varten.

– Haluaisin myös suunnata energiani toteuttamattomiin hankkeisiini, joista moni on odottanut puolivalmiina jo yli kaksikymmentä vuotta. Löytyisiköhän Kansan Uutisten lukijoista mesenaattia, Numminen heittää.

Hän saa yleisönsä kerta toisensa jälkeen hyvälle tuulelle, ja aina Nummisen tavatessa ilahtuu. On sanottu, että hän edustaa ”nerokasta klovneriaa”.

– Kyllä nauru ja nauratus ovat kulkeneet minussa koko elämäni ajan. Jos se näyttäytyy muille nerokkaana, en vastusta.

Hän tekee noin sata keikkaa vuodessa, esiintymisiä riittää pitkin kesää sekä Suomessa että Ruotsissa. Edelleen hän hauskuttaa myös Pedro Hietasen kanssa Gommina ja Pommina, viimeksi kesäkuussa Esplanadin lavalla.

– Ei minulla ole mitään ongelmaa pukeutua jänikseksi, vaikka 90-vuotiaana, jos vain pysyn terveenä.