Perinteisen järjestötyön määrä on vähentynyt, koska ihmisten vapaa-ajasta yhä suurempi osa menee omien läheisten hoitamiseen.
– Merkittävä muutos on ollut julkisten palveluiden heikentyminen, mikä on pakottanut ihmiset paikkaamaan omalla toiminnallaan lähimmäistensä ja omaistensa peruspalveluita, kertoo vapaaehtoisuutta tutkinut sosiaalityön professori Aila-Leena Matthies Jyväskylän yliopiston Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksesta.
Kyse ei ole selkeistä tehtävien siirroista vaan usein pienistä asioista.
Kunnalla ja valtiolla on omat vastuunsa. Sitä ei voi laskea vapaehtois-ten päälle, koska hei-dän vapaaehtoisuutensa voi loppua.
– Tämä on usein sellaista toimintaa, jossa ei osata huomata hyvinvointivaltion puuttumista. Esimerkiksi MS-tauti, jossa hiljalleen hiivutaan ja avuntarve lisääntyy vasta vähitellen.
Matthies korostaa ettei kyse ole vain omaishoitajana toimimisesta, vaan myös koululaisten vanhemmilta vaaditaan enemmän.
– Esimerkiksi yhdessä suomalaisessa koulussa vanhemmat lupautuivat lomautusten ajaksi opettajien sijaisiksi.
Samanaikaisesti ihmisten käytettävissä olevan vapaa-ajan määrä on vähentynyt työelämän muutoksien takia.
– Työnantajat odottavat ihmisten tekevän töitä myös vapaa-ajallaan, on osoitettava sitoutuminen työnantajaan.
Vapaaehtoisille ei
tilaa markkinoilla
Julkisten palveluiden heikentyminen siirtää vapaaehtoistyötä paikkoihin, joissa vaaditaan yhä enemmän ammattimaisuutta.
– Mutta toisaalta järjestöt joutuvat erottamaan kaupallisilla markkinoilla myytävät ammattimaiset palvelut ja perinteisen vapaaehtoistoiminnan. Markkinoilla ei ole sijaa vapaaehtoisille toimijoille.
Professori Matthiesin mukaan tämä voi olla haaste vapaaehtoisuuteen perustuville järjestöille.
SPR:n paineet
kasvaneet
Suomen Punaisessa Ristissä julkisten palveluiden heikentymisen vaikutukset vapaaehtoistyöhön on huomattu muutaman viimeisen vuoden aikana.
– Olemme olleet erityisen suurten paineiden alla parin viime vuoden ajan. Yhteiskunnan tarpeet ja kuilu ovat vain kasvaneet, toteaa SPR:n tiedotuspäällikkö Outi Pärnänen.
Pärnänen muistaa kulttuuriministeri Kaarina Drombergin todenneen jo vuonna 2002, että varovaisen arvion mukaan kansalaisjärjestöt tekevät vapaaehtoistyötä vuosittain noin 77 000 henkilötyövuotta. Rahallisesti tuon työn arvo on noin kaksi miljardia euroa.
– Se on tosiasia Suomessa, että ilman vapaaehtoistyötä monet asiat olisivat paljon huonommin.
Omaiset ja
valtio ratkaisevat
Punaisessa Ristissä on huomattu vapaaehtoisten haluavan auttaa konkreettisella tavalla, eikä esimerkiksi lähetellä kannanottoja kunnantalolle. Esimerkiksi Keski-Suomen Muuramessa on keskusteltu vanhempien osallistumisesta koulujen arkeen. Otsikolla ”tule apuun koulutyöhön, aikuinen” kirjoitettu mielipidekirjoitus (Ksml 2.12.2009) kuvastaa hyvin suomalaisten käytännönläheistä suhtautumista.
– Suomessa voidaan nähdä protesteja, ”minä teen, kun valtio ei tee ja välitä”, Matthies arvelee.
Toisaalta on hyvä, että kansalaiset tarttuvat toimeen eivätkä jätä lähimmäistä pulaan, mutta samalla kuitenkin annetaan hiljainen suostumus julkisten palveluiden purkamisille.
– Ruotsalaistutkimuksen mukaan neuvottelut hyvinvointivaltion tulevaisuudesta käydään nimenomaan omaisten ja valtion välillä eikä järjestöjen ja valtion välillä, Matthies alleviivaa.
Professori Matthies korostaa, ettei vapaaehtoistyö voi korvata valtiota. Pärnänen on havainnut tämän kääntöpuolen SPR:n vapaaehtoistyön arjessa.
– Vapaaehtoiset kantavat suurta moraalista painetta tehtävänsä tärkeydestä. Kunnalla ja valtiolla on omat vastuunsa. Sitä ei voi laskea vapaaehtoisten päälle, koska heidän vapaaehtoisuutensa voi loppua.
lehti 