Yhdysvallat ja Bernie Sanders, Britannia ja Jeremy Corbynin johtama Labour-puolue. Vasemmistolaiset käyttävät lähes mantramaisesti näitä kahta maata esimerkkeinä uuden vasemmiston noususta. Tässä jutussa keskitytään Yhdysvaltoihin, Britanniaan palaamme myöhemmin.
Mikä nostaa vasemmistoa Yhdysvalloissa?
Uusin, laajempi vasemmistolainen aalto alkoi senaattori Bernie Sandersin presidentinvaalikampanjan aikaan. Yhdysvalloissa lähes äärivasemmistolaisena pidetty Sanders kamppaili pitkään demokraattipuolueen presidenttiehdokkuudesta, mutta hävisi lopulta puoluejohdon suosikille Hillary Clintonille.
Sandersin tukijoukoissa oli hyvin paljon nuoria aktivisteja, mutta myös vanhemman polven vasemmistolaisia.
– Moni ihminen uskoi ennen Sandersia, että heillä ei ole paikkaa politiikassa. Sanders muutti tämän, pohti Kansan Uutisten haastattelussa yhdysvaltalaisaktivisti Shana East, joka vieraili Suomessa kahden muun vasemmistolaistoimijan kanssa.
”Kun eri puolilta vasemmistoa on päästy osaksi valtavirtaa, on sosialismistakin tullut hyväksytympää”
Samaa sanoo Matt Bruenig, joka pyörittää joukkorahoitteista ajatushautomoa. Hän tosin korostaa erityisesti nuorten osuutta. Bruenig huomauttaa, että vuonna 2008 iskenyt finanssikriisi kohdistui erityisesti nuoriin.
– Bernie Sanders tuli ja aktivoi heidät. Siitä hänen suosionsa kumpusi. Sandersin presidenttiehdokkuuskampanjan aikana syntyneet verkostot ovat jatkaneet toimintaansa vaalien jälkeen ja ovat pohjana nykyiselle toiminnalle, hän sanoi.
Toki on hieman hassua sanoa vasemmiston olevan nousussa, kun Yhdysvaltain presidenttinä toimii Donald Trump, naurahtaa vasemmistolaisen Jacobin-lehden päätoimittaja Bhaskar Sunkara. Hän lisää, että etenkin nuorten keskuudessa vasemmiston nousu on totta.
Sunkara sanoo Sandersin suurimman innovaation olleen kutsuvan tarinan luominen. Tarinassa oli vastakkainasettelu ahneen eliitin ja tavallisen kansan välillä.
– Tässä mielessä se oli vasemmistopopulistinen polarisaatio, vaikka Sandersin ohjelma oli käytännössä hyvin perinteinen sosiaalidemokraattinen reformi. Sen vastakkainasettelu oli pohjimmiltaan hyvin perinteinen luokkajako, Sunkara sanoi.
Ja tämä on hyvä muistaa, kun Sandersista joskus Suomessakin saatetaan puhua radikaalina. Hän ajaa Yhdysvaltoihin pohjoismaista hyvinvointivaltiota.
– Suomessa Sanders olisi vasemmistososiaalidemokraatti, Sunkara sanoi.
Mitä Yhdysvaltain vasemmisto tekee toisin kuin aiemmin?
Se on ainakin vähemmän dogmaattinen. Kaikki kolme toistavat kuin yhdestä suusta, että vasemmiston pitää olla helposti lähestyttävä.
– Tarvitsemme vasemmiston, johon on helppo liittyä. Liikkeestä ei saa tehdä kulttia, Sunkara sanoi.
Yhdysvaltalainen vasemmisto on myös oppinut kampanjoimaan. Tästä Shana East puhui paljon vierailunsa yhteydessä.
– Idea on ottaa ihmisille henkilökohtainen asia ja kertoa, mitä Sanders esimerkiksi sille tekisi, hän kuvasi.
Ylätasolta on siirrytty henkilökohtaiselle tasolle, ja se on auttanut menestyksen rakentamisessa.
Mutta tärkein on toki se, että vasemmiston politiikka puhuttelee ihmisiä toisin kuin aiemmin. Moni näkee nykyisen järjestelmän epäonnistumisen, kun pääoma keskittyy yhä enemmän harvempien käsiin.
Onko uusi vasemmisto murtanut hegemonian?
Ei, ainakaan vielä. Muutamia lupaavia merkkejä Sandersin lisäksi on kuitenkin jo nähty. New Yorkin kaupungissa 28-vuotias demokraattinen sosialisti Alexandria Ocasio-Cortez voitti demokraattien esivaaleissa pitkään aluetta edustaneen senaattorin.
Voiton taustalla oli monta tekijää, joista yksi oli juuri erinomainen kampanjatyö, Shana East nosti esiin Suomessa pitämässään esitelmässä. East huomautti, että Ocasio-Cortez esimerkiksi keskittyi erityisesti niihin ihmisiin, jotka eivät yleensä äänestä. Tämän lisäksi kampanjassa käytettiin taitavasti esimerkiksi kännykkäsovellusta. Ja kaikkein tärkein syy oli todella kova työ. Toki siitäkin oli apua, että Ocasio-Cortezin vastustaja aliarvioi kilpakumppaninsa täysin.
Bhaskar Sunkara itse ja hänen vetämänsä Jacobin puolestaan ovat päässeet esille myös suuremmissa tiedotusvälineissä. Sunkara naurahtaa, että vaikka Jacobin on suurin sosialistilehti USA:ssa, se ei tee vielä siitä kovin isoa. Joka tapauksessa marxilainen Sunkara on onnistunut tuomaan ajatuksiaan laajempaan jakeluun.
Bruenig ja Sunkara nostavat molemmat esiin, että uuden vasemmiston teemoista on tullut yleisesti hyväksytympiä muutamassa vuodessa.
– Kun eri puolilta vasemmistoa on päästy osaksi valtavirtaa, on sosialismistakin tullut hyväksytympää, Matt Bruenig muotoili.
Voiko uusi vasemmisto muuttaa demokraattipuoluetta?
Tätä kolmikko pitää epätodennäköisenä. East huomauttaa, että ensinnäkin demokraatit käyttävät rahaa kampanjoidakseen vasemmistolaisia demokraattiehdokkaita vastaan.
Suuri kysymys demokraattipuolueen muuttamisessa on Bernie Sanders. Hän on jo 77-vuotias, joten on vaikea nähdä hänen pyrkivän neljän vuoden presidenttikaudelle kahden vuoden päästä. Matt Bruenig sanoi, että jos Sanders ei jatka, on vaikea nähdä demokraattipuolueen muuttuvan.
Yhdysvallat on tiukka kaksipuoluejärjestelmä, jossa demokraatit ja republikaanit ovat pitäneet huolen, ettei niiden haastajille ole tilaa. Uuden poliittisen järjestelmän luominen on – jos ei utopistista – ainakin hyvin hidasta.
Tästä syystä Bhaskar Sunkara toivookin, että demokraattiset sosialistiehdokkaat jatkavat pyrkimistä demokraattien ehdokkaiksi.
– Samalla heidän pitäisi olla myös muiden organisaatioiden jäseniä.
Sunkara myös huomauttaa, että jos Bernie Sanders nousisi Yhdysvaltain presidentiksi, hänen hallituksensa olisi käytännössä vähemmistöhallitus. Tämä johtuu siitä, että kolmasosa demokraateista vastustaa Sandersin näkemyksiä.
”Tarvitsemme vasemmiston, johon on helppo liittyä.”
Matti Bruenig sanoo, että tällä hetkellä demokraattipuolueessa kamppailee tällä hetkellä kaksi erilaista talouspoliittista näkemystä. Näistä toinen on niin kutsuttu vastuullinen kapitalismi ja toinen puolestaan sosiaalidemokratia. Hän itse kannattaa jälkimmäistä.
Senaattori Elizabeth Warrenin luoma käsite ”vastuullinen kapitalismi pohjaa” sille, että nykyjärjestelmä toimii sinänsä, mutta markkinoita pitää säädellä nykyistä enemmän. Sosiaalidemokraattiset demokraatit puolestaan haluavat ilmaista koulutusta ja terveydenhuoltoa.
– Suurin ero näiden välillä on ajatus hyvinvointivaltiossa, hän tiivisti.
Käykö samoin kuin aiemmin eli lupaava alku päättyy sisäisiin riitoihin ja hiipumiseen?
Kukaan ei vielä tiedä, kaikki kolme sanovat. On myös huomattava, että mistään homogeenisestä liikkeestä ei tälläkään kertaa ole kyse. Jo Suomessa vieraillut kolmikko oli monesta asiasta keskenään eri mieltä.
Siinä missä Sunkara ja Bruenig pitivät välttämättömänä poliittisessa puolueessa toimimista, Shana East haluaa toimia puolueista irti olevissa liikkeissä.
East ja Bruenig myös nostivat pitämissään esitelmissä esiin, että Yhdysvaltain vasemmisto on keskenään hyvin erimielistä. Bruenig kuvaili vasemmiston olevan täynnä eri ideoita ja ideologioita.
Tämän tosin voi nähdä johtuvan siitä, että USA:ssa vasemmisto on perinteisesti ollut täysin marginaalissa.
East huomautti, että yhteistyön tekeminen voi olla vaikeata hyvin individualistisissa yhteiskunnissa, kuten USA:ssa. Mutta kuten Ocasio-Cortezin kampanja osoitti, yhteistyössä on voimaa, ja se saattaa viedä nuoren sosialistin Yhdysvaltain kongressiin.
Ehkä suurin ongelma Yhdysvaltain ja miksei Britanniankin vasemmiston nousussa on se, että niiden johtohahmot ovat suht’ iäkkäitä miehiä. Kuten aiemmin mainittiin Bernie Sanders on 77-vuotias ja Britannian Labourin puheenjohtaja Jeremy Corbyn 69-vuotias. Mitä tapahtuu heidän jälkeensä?
Mutta lopetetaan optimistisesti. Corbyn ja Sanders, ja erityisesti heidän tukijansa, ovat palauttaneet uskon vasemmistoon Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Kunhan sitä ei sössitä, niin kaikki on hyvin.
uutiskirje 
