Kotona valmistettu perinteinen chicha-olut on tunnettu kautta Latinalaisen Amerikan inkakulttuurin ajoista lähtien. Kolumbiassa siitä on tullut nyt nuortenkin suosikki.
Kolumbian pääkaupungin Bogotán opiskelijakapakoissa chichaa juodaan sellaisenaan tai muihin juomiin sekoitettuna. Tarjolle on ilmaantunut myös väreillä ja mausteilla ryyditettyä chichaa.
– Chichalla on ollut vihollisia 1500-luvun siirtomaa-ajoista lähtien, 55-vuotias Gloria Cecilia Delgado sanoo. Hän myy baarissaan chichaa, jonka valmistaa isoäitinsä reseptillä. Viime silaus ohjeeseen tuli viitisen vuotta sitten paikassa piipahtaneelta intiaanimieheltä.
Olennainen osa
intiaanien rituaaleja
Delgadon mukaan chichaa on ollut aina tarjolla, vaikka se on kielletty moneen otteeseen.
Olut on maistunut talonpojille ja alkuperäisasukkaille niin kylmillä vuoristoseuduilla kuin tropiikin sademetsissäkin. Se kuuluu myös olennaisena osana intiaanien juhliin ja rituaaleihin.
Useimmiten chicha valmistetaan maissista, mutta raaka-aineeksi sopivat myös maniokki, ananas ja muut hedelmät.
– Chichasta ei tule tolkuttomaan humalaan, kuten sen vastustajat väittävät, vakuuttaa Delgado, jonka mukaan juoma sisältää terveellisiä ravintoaineita.
Juoma valmistetaan käyttämällä, mutta siitä on myös alkoholittomia versioita. Alkoholipitoisuus vaihtelee, ja vahvimmat chichat vertautuvat viinaan, Delgado myöntää.
Hänen mukaansa Bogotán tietyissä vanhoissa kaupunginosissa on aina juotu chichaa: – Ja niin pitääkin. Miksi meidän tulisi unohtaa esi-isämme?
Turistitkin
löytämässä juoman
Delgadon baari sijaitsee La Candelariassa, jota ympäröivät useat yksityiset yliopistot. Opiskelijoiden ohella asiakkaina on yhä enemmän turisteja.
– Chicha on tuttua kaikille latinoille, mutta yhdysvaltalaiset ja eurooppalaiset maistelevat juomaa aluksi varoen. Toisella kerralla he saattavat jo ottaa kaksi tai kolmekin lasillista, Delgado kertoo.
Lähistöllä omaa chicha-baariaan pitävä nuori Diego Ibáñez alkoi hiljan monipuolistaa tarjontaansa. Hän värjää oluen elintarvikeväreillä punaiseksi, vihreäksi tai violetiksi. Uusia makuja antavat muun muassa anis, vadelma, minttu tai pelkkä sokeri.
Ibáñezin mukaan nuoret sekoittavat chichaa muihin alkoholijuomiin, ”koska pitkän kieltolain jälkeen humaltumisessa on jotain kiehtovaa.”
Kiellot eivät tepsineet
Etelä-Amerikan itsenäisyyssankari Simón Bolivar kielsi chicha-oluen 1820, kun juoma surmasi ja sairastutti kymmenittäin sotilaita. Sittemmin osoittautui, että he joutuivat salaliiton myrkyttämiksi.
Chicha-kapakat vetivät puoleensa kovan työn ja ankaran elämän katkeroittamia intiaaneja ja mestitsejä. Huoli yhteiskuntarauhasta ajoi vallanpitäjät sulkemaan kapakoita ja kieltämään juopottelun.
Bolivian kouluissa alkoi vuonna 1905 kampanja chichaa vastaan. Juoman valmistus kodeissa ei kuitenkaan loppunut, joten maahan säädettiin kieltolaki 1921.
Kolumbia ajautui 1948 väkivallan kurimukseen ja chicha kiellettiin jälleen. Kielto kumoutui vasta 1991, kun perustuslaki takasi oikeuden perinteisen kulttuurin harjoittamiseen.
Kiellosta huolimatta Bogotássa alettiin järjestää vuotuisia Chicha-festivaaleja jo 1987. (IPS)
uutiskirje 