Lapselle on annettava makkara käteen.
Kaksivuotias Rinaldo Schwartz on viihtynyt jo pitkään Cafe Romin kakkutarjottimen äärellä. Vilkas poika laskeutuu tuolilta lattialle ja kallistaa päätään, tummien murusten reunustamat huulet kääntyvät hymyyn.
– Lapsen on saatava suolaista syötävää eikä makeaa mahan täydeltä, pojan isoäiti Katja Bollström, 41, neuvoo.
Kotkan Hovinsaaren kaupunginosaan, entiseen satamaruokalaan viime kesänä avattu Cafe Rom on maamme ainoa virallinen romanikahvila.
Aamupäivällä pöytien ääressä on vielä tyhjää. Kahvilatyöntekijät Mertsi Bollström, 34, ja Oona Palm, 17, alkavat voidella leipiä valmiiksi vitriiniin.
Lapsi saa makkaran ja laittaa sen suuhunsa.
Pureskellessaankin poika hymyilee.
Harhakäsityksille huutia
Cafe Romin toiminnasta vastaa Kaakonkulman Romanit ry. Kotkan kaupunki on luovuttanut vanhan satamaruokaan yhdistyksen käyttöön ja tukenut toiminnan aloittamista 2 800 euron avustuksella ja 3 700 euron korottomalla lainalla.
Kaakonkulman Romanit ry:n toiminnanohjaaja Allan Bollström, 49, toivoo, että Cafe Romista tulisi ennen pitkää valtaväestön, romanien ja myös muiden vähemmistöjen kohtaamispaikka.
– Romaneihin kohdistuvista ennakkoluuloista ei ole päästy eroon. Käsittääkseni ne johtuvat tietämättömyydestä ja siitä, että emme kohtaa toisiamme, Allan Bollström kertoo.
Kahvilan seinille ripustetuista infotauluista on luettavissa Suomen romanien historiaa ja julisteissa esitellään myös romanikulttuuria.
Allan Bollström ei kuitenkaan halua, että kahvila olisi pelkästään tietopankki.
– Kahvila on olohuone, missä toivottavasti viihdytään yhdessä. Harhakäsitykset haihtuvat sitä mukaa, kun ihmiset tutustuvat toisiinsa.
Väärät sukunimet
Varusmiesaika Karjalan prikaatissa, Kouvolan Vekarajärven varuskunnassa oli Mertsi Bollströmille mieluista aikaa. Hän kertoo oppineensa armeijassa rutiineja ja arvostamaan omia tekemisiään ja sitä myöten itseään.
– Kun jotain käskettiin, niin se oli tehtävä ja myös tehtiin.
Mertsi Bollströmillä on kiinteistöhoitajan koulutus ja armeijassa hän suoritti myös kuljettajan ammattitutkinnon. Koulutuksiaan vastaavia töitä hän ei kuitenkaan ole löytänyt.
”Harhakäsitykset haihtuvat sitä mukaa, kun ihmiset tutustuvat toisiinsa.”
Kotkan ja Haminan alueella asuu noin 70 romania. Paikkakunnan nuoremman polven romaneja on kouluttautunut muun muassa sairaanhoitajiksi ja asentajiksi.
– Jo pelkkä sukunimen sanominen puhelimessa voi aiheuttaa sen, että työpaikka jää saamatta, Allan Bollström kertoo.
Samanlaista erilaisuutta
Cafe Rom työllistää yhteensä neljä henkilöä. Allan ja Mertsi Bollströmin ja Oona Palmin lisäksi yhdistyksen palkkalistoilla on romanikulttuurin ohjaajaksi opiskeleva, haminalainen Dimitri Lindeman.
Allan Bollströmin mukaan eteläisessä Kymenlaaksossa romanit ovat luontainen osa seudun väestöä.
– Täällä ei huudella perään eivätkä myymäläetsivät kävele kaupassa kannoilla, hän toteaa.
Allan Bollström otaksuu, että romaneihin kohdistuva yleistys johtuu siitä, että romanit ovat vähemmistö.
– Me olemme kuitenkin yhtä lailla erilaisia keskenämme kuin valtaväestö.
Sukujuuret Karjalassa
Ovi käy.
Kotkalainen, matkailualalta eläköitynyt Ume Eerola ottaa vitriinistä pullan ja laskee termoksesta kupin täyteen kahvia.
Ensimmäistä kertaa Cafe Romiin saapuneen Eerolan mielestä romanikahvila on tervetullut lisä kotkalaiseen katukuvaan.
– Vaikka Kotka on satamansa ansiosta ollut kansainvälinen kaupunki, niin romaneihin on täälläkin kohdistunut valitettavan paljon ennakkoluuloja, Eerola sanoo.
”Jo pelkkä sukunimen sanominen puhelimessa voi aiheuttaa sen, että työpaikka jää saamatta.”
Allan Bollströmin suku tuli Suomeen sotien jälkeen rajan taakse jääneestä Karjalasta. Nyt yksi suvun nuorimmista vesoista, Rinaldo Schwartz opettelee vasta puhumaan.
– Kaiken kaikkiaan meidän on ollut hyvä elää Kotkassa ja Suomessa, Allan Bollström toteaa.
– Itä-Euroopassa romanit ovat todella syrjäytetty vähemmistö, joista suurin osa elää kurjissa ja köyhissä oloissa.
Parempi tulevaisuus
Omassa pöydässään hiljaisena istuva Seppo Bollström, 69, on elänyt koko ikänsä Kotkassa. Aikanaan hän oli oman koulunsa ainoa romanilapsi.
– Koulunkäynti oli päivittäistä taistelua. Muut oppilaat kiusasivat ja jouduin myös opettajien silmätikuksi.
Seppo Bollström toteaa tyytyväisenä, että romanien asema Suomessa on kohentunut hänen lapsuusajoistaan merkittävästi, vaikka syrjintää yhä ilmeneekin.
– Mielellään sitä katselee ja kuuntelee nuorempiaan. Menneet ovat menneitä ja uskon, että romaneilla on edessään päivä päivältä parempi tulevaisuus.
Lisätietoja: www.facebook.com/Cafe-Rom-2032252063771593/
uutiskirje 
