Läjä Äijälä yrittää olla maailman kanssa sovussa

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Olet muusikko, sarjakuvataiteilija sekä duunari. Syyskuussa sinusta julkaistiin kirja, Läjä Äijälä – Kulttibändien kuningas. Kuka on Läjä Äijälä?

– Läjä on tietty kutsumanimi, sain sen aikoinaan Markku Saarenpäältä, joka on mun kamu ja originaali Terveiden Käsien basisti. Vuosien saatossa kutsumanimi jäi sitten käyttöön. Läjä on alterego, rokkityyppi, minä, Veli-Matti taas musadiggari, joka tykkää kuunnella laidasta laitaan eri tyylejä.

– Mua on aina kiehtonut alteregot, kuten Iggy Pop, Lux Interior ja Pelle Miljoona. Ne on mahdollisuus olla jotain muuta kuin normipuurtaja. Läjä Äijälän taakse voi kätkeytyä. Toisaalta olen myös halunnut osaksi päästä irti kutsumanimestäni, olla Veli-Matti. Siksi esiinnyn mun sooloprojekteissani omalla nimelläni.

Luotsasit Terveet Kädet -yhtyettä, suomalaisen hc-punkin legendaarisinta bändiä, yli 30 vuoden ajan. Haaveileeko vääjäämättömästi ikääntyvä punkkari musiikillisesta perinnöstä?

– Yritän olla monipuolinen, enkä ole koskaan tuntenut itseäni varsinaisesti punkkariksi. Terveet Kädet tuli ja meni, muistoihin jäi tottakai musiikki, keikat ja hyvät tyypit. Perinnöksi itselleni jäi Tornion joki ja uusi bändini Lapin helvetti.

Täytit hiljattain 60 vuotta ja sinusta kirjoitettiin kirjan lisäksi lukuisia henkilöjuttuja sanomalehtiin. Näkikö 20-vuotias rokkari tämän tulevaksi 70–80-lukujen taitteen Torniossa?

– En olisi uskonut, että jotain kirjaa olisi tullut koskaan. Nuorena oli kyllä tietty sellaista uhoa, ettei tää tähän jää. Torniossa on ollut aina se hyvä puoli, että sieltä pääsee pois. Ruotsin raja ja muu maailma oli lähellä, se vapautti paljon.

”Vihaan ihmiskunnan hirviömäisyyttä.”

Mistä asioista nuori Läjä Äijälä laulaisi nyt, 2010 -luvun Suomessa?

– Luultavasti siitä, mistä nuori mies alussa, kaikesta kiinnostavasta, sekä itsestä ja omasta olosta. Nykyään tuntuu, että kaikesta täytyy tehdä tiliä. Pidän eläimistä ja vihreästä linjasta, en syö lihaa ja yritän olla tämän maailman kanssa sovussa. Vihaan ihmiskunnan hirviömäisyyttä ja haluan enemmän edistystä, voittaa sairaudet ja muut murheet.

Terveet Kädet -yhtyeen jälkeen olet jatkanut musiikintekoa monella rintamalla. Mitä sinulla on meneillään juuri nyt?

– Tällä hetkellä kiinnostusta herättävät eniten sähköiset soittimet, elektroninen musiikki, ambient, noise, experiment. Niiden kanssa yritän saada aikaiseksi levyjä ja keikkaa. Olin myös juuri IIK-kauhuelokuvafestareilla säestämässä livenä mykkäleffaa Häxan vuodelta 1922. Se oli huippua.