Talous kasvaa, vienti vetää, työllisyys paranee. Paljon hyviä uutisia lähes vuosikymmenen korpivaelluksen jälkeen.
Toinen todellisuus: Suomessa on noin 135 000 köyhyydessä elävää lasta. Valtaosalla lapsista ja nuorista menee hyvin, mutta niillä joilla menee huonosti, menee todella huonosti. Vaikeudet kasautuvat ja yleensä myös periytyvät. Suomi on kaiken hyvinvoinnin keskellä edelleen luokkayhteiskunta. Vanhempien huono-osaisuus on perintö, joka siirtyy myös seuraavaan sukupolveen.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisi maanantaina tutkimuksen vuonna 1997 syntyneistä, jotka siis nyt ovat nuoria aikuisia. He syntyivät laman jälkeiseen Suomeen ja kasvoivat teini-iän kynnykselle vuosikymmenen kestäneen nousukauden siivellä.
Nousukaudesta huolimatta he saivat taakakseen laman laskut. Laman jälkeen tehtiin paljon perhepoliittisia uudistuksia, mutta osa yhteiskunnan perusteista oli murtunut tavalla, jota yksittäiset reformit eivät riitä paikkaamaan. Hyvinvointivaltion laajeneminen loppui lamaan, syrjäytymisen ehkäisemisessä alettiin painottaa yksilölähtöisyyttä ja palveluiden painopiste siirtyi valtiotasolta kunnille.
Lama-ajan leikkaukset heikensivät peruspalveluita, mukaan lukien lapsiperheille kohdistettuja perhepalveluita. Niitä ei koskaan palautettu entiselle tasolle.
Nyt on ikään kuin hyväksytty se, että lapsiperheiden köyhyysaste on kolminkertaistunut 1990-luvun puolivälistä. Perheissä kasvaa uusi huono-osaisten lasten sukupolvi, josta uhkaa tulla uusi huono-osaisten aikuisten polvi.
Perheiden pitkittyneet taloudelliset vaikeudet näkyvät Pelastakaa Lapset ry:lle tulleiden avustushakemusten lisääntymisenä kautta maan, järjestö tiedotti samaan aikaan, kun THL julkaisi tutkimuksensa.
Huono-osaisuuden kasautuminen on yhä monimuotoisempi ilmiö, ei pelkkää rahan puutetta. Siitä johtuvat syrjään jääminen, kiusaaminen ja yksinäisyys ovat lisääntyneet. Myös asuinalueet jakautuvat ja sen seurauksena koulut profiloituvat. Lasten sosiaaliset suhteet ja yhteisöt kapenevat.
Suomessa on pitkään puhuttu mahdollisuuksien tasa-arvosta, mutta enää sitä ei todellisuudessa ole. Eri kyselyjen perusteella 13–17 prosenttia lapsista ja nuorista joutuu taloudellisista syistä rajaamaan koulunkäyntiään ja karsimaan opiskeluvaihtoehtojaan. Se on hirvittävän paljon.
Tällä vaalikaudella leikkaukset ovat osuneet erityisen kipeästi juuri haavoittuvimpiin ryhmiin. Ensi vaalikaudella ei riitä, että niitä puretaan. On ryhdyttävä uudelleen rakentamaan hyvinvointivaltion perusteitakin, mikäli haluamme pelastaa lapset.
kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi
uutiskirje 
