Pintaa syvemmältä
Syyttäjä Mustafa Bilgili vastaanotti tiistaina Ankarassa kahdeksan Kalašnikovin luotia, onneksi siististi kirjeessä. Tuomari Kadir Kayan sai vastaavaa postia. Tämä ei ollut ensimmäinen varoitus. Pari päivää aikaisemmin kuriiri toimitti Kayanille kirjeen, jossa hänet varoitettiin jatkamasta Kosmisen huoneen tutkimuksia jos halusi säilyä hengissä.
Peli siis kovenee entisestään Turkissa. Kosminen huone sisältää pääesikunnan alaisten Erikoisjoukkojen esikunnan salaisia asiakirjoja, joita kukaan siviili ei tätä ennen ole päässyt katsomaan. Etsintä alkoi sen jälkeen, kuin varapääministeri Bülent Arinçin talon läheltä jouluaattona huomattiin kaksi erikoisjoukkojen alaisten taktisten liikkeellepanojoukkojen upseeria tähystystehtävissä.
Kun poliisit tulivat paikalle toinen miehistä yritti niellä paperilapun, johon oli kirjoitettu Arinçin osoite. Upseerit pidätettiin epäiltyinä Arinçin murhan suunnittelusta, mutta pääesikunta kiirehti ilmoittamaan, että tämä ei ollut heidän tehtävänsä; sen sijaan he tarkkailivat naapurissa asuvaa upseeria, jota epäiltiin sotilassalaisuuksien vuotamisesta hallitukselle.
Taktisten liikkeellepanojoukkojen alueellisten toimipisteiden määrä on taas ollut kasvussa.
Tähän ei ilman muuta uskottu, vaan ankaralainen tuomioistuin myönsi luvan poliisietsintöihin Kosmisessa huoneessa, vaikka pääesikunta esitti, että siviilejä ei voi päästä näitä ”valtiosalaisuuksia” penkomaan. Johtolankojen etsiminen tällaisesta arkistosta voi olla kuin neulan etsiminen heinäsuovasta, mutta toisaalta sieltä saattaa löytyä monenlaista muuta mielenkiintoista.
Ei siis tiedetä onko todella suunniteltu Arinçin murhaamista. Tämä operaatio on kuitenkin merkkipaalu Turkin armeijan ja siviiliyhteiskunnan mittelössä, jossa armeija on näihin vuosiin asti ollut vahvempi osapuoli.
Symboliikkaa löytyy tästä tapauksesta runsaasti. Kayan huomasi viime viikolla kahden auton seuraavan hänen autonsa Uğur Mumcun kadulla ja pyysi poliisia pysäyttämään niitä. Osoittautui, että molemmat olivat sotilasautoneuvoja, mutta pääesikunta ilmoitti tässäkin tapauksessa, että ne olivat liikkeellä muissa tehtävissä.
Uğur Mumcu oli aikoinaan Turkin kuuluisin tutkiva lehtimies, kunnes hänen autoonsa asennettu pommi surmasi hänet vuonna 1993. Murhasta on epäilty ”syvän valtion” eri elimiä, mutta myös vieraitten maitten tiedustelujärjestöjä.
Syyttäjä Bilgilinkin henkeä uhattiin viime viikolla, hänelle ilmoitettiin puhelimessa, että ellei hän lopettaisi Arinçin vastaisen salaliiton tutkimista häntä odottaisi sama kohtalo kuin syyttäjä Doğan Öziä.
Öz oli Turkin ensimmäinen syyttäjä, joka tutki Gladio-verkoston turkkilaista haaraa. Gladiohan oli Naton hyvin salainen vastarintaverkosto, jonka tehtävä oli estää kommunistien valtaantulo. Nämä Stay Behind -joukot tunnettiin parhaiten Italian Gladio– eli Miekka-nimen perusteella.
Kun Turkin järjestö perustettiin vuonna 1954, se sai vähemmän iskevän nimen: Liikkeellepanon katselmusvirasto. Ydin oli sotilaallinen, mutta siihen kuului myös siviilirakenteita. Siitä tuli vuonna 1967 Erikoissodankäynnin toimisto ja 1990-luvulla Erikoisjoukkojen esikunta. Sen eräänä tehtävänä on kautta aikojen ollut toimia sotilaskaappausten valmistelijana.
Neuvostoliiton hajottua jäljelle jääneet Gladio-verkostot muualla purettiin, mutta näin ei tapahtunut Turkissa – siellä katsottiin sisäisiä tehtäviä riittävän edelleen. Vasemmisto oli lyöty maanrakoon, mutta kurdit ja islamistit huolestuttivat.
Doğan Öz tutki talvella 1977–78 vasemmisto- ja oikeisto-opiskelijoiden kiivaita katutaisteluja ja päätteli, että niiden takana oli salainen järjestö, Erikoissodankäynnin yksikkö, joka muokkasi maaperää sotilaskaappausta varten. Hän sanoi vaimolleen: ”Joistakin tutkimistani välikohtauksista jäljet johtavat valtiollisiin johtoelimiin. Minua pelottaa, mutta jonkun täytyy puuttua tähän.”
Pääministerille osoitetussa raportissa hän ennakoi, että prosessin tulos saattaisi johtaa demokratian tuhoon ja fasistisen järjestelmän pystyttämiseen. Kotoisten voimien ohella CIA sekä Iranin ja Israelin salaiset palvelut (tämähän tapahtui ennen Iranin vuoden 1979 vallankumousta) edistivät demokratianvastaisia liikkeitä.
Salainen verkosto pyrki Özin mukaan saavuttamaan kansanjoukkoja puolueiden, varsinkin äärioikeiston MHP:n ”harmaiden susien”, sekä kansallismielisten ammattiliittojen, työnantaja- ja kansallismielisten opiskelijajärjestöjen kautta. Mielialoja yritettiin muokata jotta vaatimukset poikkeustilasta voimistuisivat ja äärivoimat saisivat vallan joko vaalien tai kaappauksen kautta.
Doğan Öz murhattiin jo maaliskuussa 1978. Hänen ennakoimansa sotilaskaappaus tapahtui vuonna 1980.
Öz ei tunnu olevan harvinainen nimi näissä piireissä. Asianajaja Rasim Öz, joka aikoinaan edusti vuonna 1980 murhattua ay-johtajaa, vaati äskettäin syyttäjä Zekeriya Öziä, joka johtaa Ergenekon-salaliittoa koskevia tutkimuksia, liittämään vappuna 1977 Istanbulissa tapahtunutta verilöylyä tutkimusten piiriin. Zekeriya Özkin on osoittanut huomattavaa kansalaisrohkeutta ja saanut hyvin vaikutusvaltaisia vihamiehiä myös ”omiensa” keskuudessa – tuomioistuinlaitos ja syyttäjäkunta kuuluvat vanhan järjestelmän vankimpiin tukijakoihin Turkissa.
Taktisten liikkeellepanojoukkojen alueellisten toimipisteiden määrä on taas ollut kasvussa. Alussa, eli vuonna 1954, oli 14 toimipistettä, mutta niiden määrä oli sotilaskaappauksen tapahtuessa vuonna 1960 jo 35. Tämän jälkeen määrä laski, mutta se kasvoi taas uudestaan kohti vuoden 1980 sotilaskaappausta, jolloin toimipisteitä oli 27.
Tämän jälkeen seurasi uusi lasku, ja vuonna 2006 niitä oli enää 12. Sen jälkeen määrä on noussut uudestaan ja on nyt 22. Tänä vuonna avataan vielä kaksi uutta toimipistettä. Seuraavaan kaappaukseen varaudutaan siis kiivaasti.
Tuntuu kuitenkin siltä, että siviilihallinto on saamassa henkisen yliotteen pääesikunnasta. Presidentti Abdullah Gül ehti jo TV-haastattelussa maanantaina julistaa: ”Valtion sisäinen Neuvostoliitto on kaatunut!”.
Liikkeellepanoa harjoitetaan vielä, mutta toivottavasti kalashnikovien luotien käyttö jää vain symboliseksi. Siitä ei kuitenkaan ole minkäänlaisia takeita ja henkinen taistelukin on kuluttavaa.
uutiskirje 