Samaan aikaan, kun lajien kirjo maapallolla kapenee ja yhä useampi eläin listataan uhanalaiseksi, tutkijat löytävät myös uusia lajeja. Erityisen paljon löytöjä tehdään Kaakkois-Aasiassa, Mekongin alueella.
Viime vuonna tutkitulta alueelta löytyi 157 ennestään tuntematonta lajia. Niiden joukossa on muun muassa kultahiuksinen lepakko, joka muistuttaa 90-luvun poikabändin keulakuvaa.
Uusia lajeja löydetään todennäköisesti jatkossakin.
– Viime vuonna löydetyistä lajeista lähes 40 löydettiin Myanmarin alueelta, joka on valtiona vasta avautumassa tutkimukselle, luonnonsuojelulle ja kansainväliselle tiedeyhteisölle, sanoo WWF:n kansainvälisen kehityksen asiantuntija Aleksi Heiskanen.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana alueelta on löydetty yhteensä 2 681 uutta lajia.
Kambodzasta, Laosista, Myanmarista, Thaimaasta ja Vietnamista löytyi yhteensä kolme uutta nisäkäs-, 14 sammakkoeläin-, 23 kala-, 26 matelija- ja 91 kasvilajia.
Murina hkakaboraziensis eli Lance Bass -lepakko
– Heti, kun näin olennon kultahehkuisen kuontalon, tiesin, että kyseessä on uusi laji, kertoo Prince of Songklan yliopiston tohtori Pipat Soisook hetkestä, jolloin hän tutkimusryhmänsä kanssa ensimmäistä kertaa näki löytämänsä lepakon.
Lepakko sai myöhemmin tieteellisen nimen Murina hkakaboraziensis. Se on saanut myös lempinimen ”Lance Bass -lepakko”, sillä monet ovat huomanneet sen hiusten muistuttavan 90-luvulta tutun poikabändi NSYNC:n keulakuva Lance Bassin hiuksia.
Löytyneet uudet lajit ovat vaatineet tutkijoilta lukemattomien työtuntien lisäksi kulkemista erittäin vaikeakulkuisessa maastossa. Joidenkin lajien löytyminen on vaatinut kuukausien kenttätyötä näytteiden keräämiseksi.
Joskus lajin varmistuminen uudeksi vaatii kymmenenkin vuoden geenitutkimukset, kuten ”Skywalker Hoolock Gibbon” -lempinimen saanut apina, joka kuuluu 25 uhanalaisimman kädellislajin joukkoon.
Monet lajit katoavat ennen kuin löytyvät
Huono uutinen on se, että sekä eläin- että kasvilajien elinympäristöt pienenevät ja pirstaloituvat koko ajan.
Myös selkärankaisten villieläinten määrä maailmassa on romahtanut. WWF:n Living Planet -raportti kertoo, että selkärankaisten populaatiot ovat pienentyneet keskimäärin 60 prosenttia reilussa 40 vuodessa.
– Esimerkiksi Mekongin alueelta joka vuosi löytyvät uudet lajit kertovat, että saatamme menettää lajeja pysyvästi jo ennen kuin ne edes löydetään, sillä maailman metsät ja muut elinympäristöt katoavat hälyttävää tahtia, sanoo Aleksi Heiskanen.
Villieläinten määrän vähenemisen ja elinympäristöjen kutistumisen syytä ei voi etsiä pelkästään kaukomailta: myös suomalaisten kulutus vaikuttaa suoraan luontoon rajojemme ulkopuolella.
Esimerkiksi 93 prosenttia suomalaisen ruoan kulutuksen luonnon monimuotoisuusvaikutuksista kohdistuu muualle maailmaan.
uutiskirje 
