Hallitus saavutti juuri joulun alla yhden keskeisen tavoitteensa, kun Tilastokeskus kertoi työllisyysasteen nousseen tasan 72 prosenttiin. Seuraavaksi pitää tavoitella 75 prosentin työllisyysastetta, kuuluu laajalle levinnyt vaatimus.
SAK:n ekonomisti Patrizio Lainà pitää virallista työllisyysastetta huonona mittarina. Se ei mittaa tehdyn työn määrää, hän kirjoittaa SAK:n blogissa. Yhteiskuntapolitiikkaa ei kannata sitoa tiettyyn työllisyysastelukuun, hän kirjoittaa.
Lainàn mukaan virallisessa työllisyysasteessa on kaksi pahaa puutetta. Ensimmäinen on se, että työllisyysaste mittaa vain viikon aikana vähintään tunnin ansiotyötä tehneiden ihmisten lukumäärää suhteessa koko väestöön. Tässä vertailussa Suomi jää jälkeen muista pohjoismaista. Tanskan ja Norjan työllisyysaste on noin 74 prosenttia, Ruotsin noin 77.
Kansainvälisesti vertaillen Lainà pitää tälläkin mittarilla Suomenkin työllisyysastetta suhteellisen korkeana.
Ongelma on Lainàn mukaan se, että työllisyysaste sivuuttaa työn määrän. Suomessa suositaan kokoaikatyötä, muissa pohjoismaissa osa-aikatyö on selvästi yleisempää.
”Näin ollen työllinen tekee ajallisesti mitaten keskimäärin enemmän töitä Suomessa kuin muissa Pohjoismaissa”, Lainà kirjoittaa.
Kokoaikaiseksi muutetussa työllisyysasteessa Suomi nousee Tanskan edelle ja lähes tasoihin Norjan kanssa. Ruotsi on tälläkin tavalla selvästi muiden edellä.
Ikääntyneiden työllisyyttä ei mitata
Toinen ongelma Patrizio Lainàn mukaan on tilastoinnin vanhentunut ikähaitari. Tilastokeskuksen tuottama Suomen virallinen työllisyysaste mittaa 15–64-vuotiaiden työllisyyttä. Lainàn mukaan tämä ei ota huomioon koulutustason nousua eikä eliniän ja eläkeiän siirtymistä eteenpäin. Työurat myöhentyvät niin alku- kuin loppupäästäkin.
Hän ehdottaa työllisyysasteen mittaamiseen käytettävän ikähaitarin siirtämistä 10 vuodella eteenpäin, jolloin katsottaisiin 25–74-vuotiaiden työllisyyttä.
”Jos keskitämme voimamme 15–64-vuotiaiden työllisyysasteen nostamiseen, meiltä unohtuu niin nuorten koulutukseen panostaminen kuin ikääntyneiden työkyvyn tukeminen.”
65–74-vuotiaiden työllisyysaste oli vuonna 2000 noin neljä prosenttia, viime vuonna yli kymmenen.
”Jos rajaamme työllisyysasteen päättymään jo 64 ikävuoteen, sivuutamme työurien pidentymisen loppupäästä kokonaan. Tällöin esimerkiksi eläkeiän nosto ei vaikuta työllisyysasteeseen mitenkään. Tätä tuskin kukaan haluaa”, Lainà kirjoittaa.
uutiskirje 
