SDP:n Antti Rinteen sairastuminen eduskunta- ja EU-vaalien alla on kieltämättä haastava tilanne puolueelle. Sairastuminen on vakava paikka myös Rinteelle itselleen, kuten kenelle tahansa ihmiselle. Toipuminen ottaa oman aikansa.
Rinteen sairastumiseen liittyvä kommentointi on liikkunut jopa vihapuheen rajamailla. Esimerkiksi ensimmäisiin Espanjasta tulleisiin sairastumistietoihin jotkut kansalaiset reagoivat keskustelupalstoilla ei suinkaan toivottaen pikaista paranemista, vaan häijysti ja ilkeämielisesti.
Kommentoijat unohtavat, että poliitikko on sairastuessaan kuin kuka tahansa meistä.
Oikeus politiikkaan ei kuulu vain huippukuntoisille, nuorille ja terveille.
Spekulaatiot ruokkivat spekulaatioita
Ilta-Sanomien politiikan toimituksen uutistuottaja Hanna Vesala kaipasi eilen (22.1.) tarkkoja tietoja, miten ja missä Rinteen sairastuminen havaittiin. Hän päätyi pohdinnoissaan kysymään: Halutaanko jotain salata?
Hänen diagnoosinsa oli, että Rinne aloitti oman vaalikampanjansa vappusatasellaan, mikä on verottanut voimia.
Hän spekuloi Rinteen terveydellä, ja spekuloi spekuloinnin jatkuvan muun muassa, miten puolue onnistuu ilman Rinnettä vaalikentillä. Aiemmin kirjoittelua on synnyttänyt, miten SDP pärjää, kun Rinne ei ole tarpeeksi vahva esiintyjä.
Mielipidekyselyjen mukaan Rinne on ollut pääministerikisan häntäpäässä. Samaan aikaan puolueen kannatus on ollut mielipidemittauksissa ykkösenä.
Puheenjohtajan roolin vaikutus puolueen kannatukseen ei ole lainkaan yksioikoinen, kuten SDP:n kohdalla on nähty pitkin vuotta. Menestyksen kannalta puheenjohtajalla on oma merkityksensä. On hyvä kuitenkin muistaa: hyvällekin kapellimestarille voi löytyä korvaava henkilö.
Poliitikollakin oikeus sairastaa
Moni aprikoi, miten Rinteen terveys kestää pääministerinä. Sitä voi kysyä, mutta oikea johtopäätös ei ole, ettei terveys kestäisi.
Poliitikot ovat ennenkin sairastelleet, kuten pääministeri Juha Sipilä (kesk.), ulkoministeri Timo Soini (sin.) tai vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto (vihr.).
Tiettyyn rajaan asti poliitikkojen terveydentila on julkista omaisuutta, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Poliitikolla pitää olla oikeus sairastaa siinä, missä muillakin kansalaisilla. Oikeus politiikkaan ei kuulu vain huippukuntoisille, nuorille ja terveille.
Merkittävissä tehtävissä olevien poliitikkojen sairastumisista on tiedotettu viime aikoina hyvin viisastuneena historian opetuksista.
Sairauksista puhuminen ja kirjoittaminen on kaiken kaikkiaan avoimempaa. Sosiaalisessa mediassa osa kansalaisista kertoo hyvinkin yksityiskohtaisesti sairastumisistaan ja hoidoistaan.
Tämä tuntuu hämärtävän faktaa, että terveystiedot ovat luottamuksellisia.
Sairastaminen herättää arvailuja
Eduskuntavaaleja on viety pääministerivaalin suuntaan. Tässä ovat mukana niin media, erilaiset vaalitenttejä järjestävät tahot kuin pääministerin paikkaa tavoittelevat puolueet.
Vaaleissa ei äänestetä pääministeristä. Normikäytännön mukaisesti hallituksenmuodostajan paikka lankeaa kuitenkin eniten kansanedustajia eduskuntaan saaneelle puolueelle. Hallituksenmuodostajasta tulee pääministeri, jos hän onnistuu kasaamaan hallituksen.
Sipilän hallituskaudella puolueet ovat blokkiutuneet keskimääräistä enemmän. Viimeisen neljän vuoden aikana on puhuttu punavihreästä oppositiosta oikeistolaisen hallituksen vastavoimana.
Muutoksen tarve on vahva, mikä innostanee äänestäjiä. Asetelma ruokkii myös ajatusta pääministerivaalista. Näyttääkin, että Rinteen sairastuminen on otettu osaksi tätä kampanjointia.
Vai miten muutoin voisi tulkita spekulaatioita Rinteen sairastumisen yhteydessä, että kokoomus pyyhkii SDP:n ohi? On myös tulkintoja, että sairastuminen tuo sympatiapisteitä. Tämäkin jää arvailujen varaan.
uutiskirje 
