Suomen kilpailukyky on parantunut ja palkansaajien ostovoiman kasvu perustuu nyt veronkevennysten sijaan palkankorotuksiin. Tällaiseen tulokseen päätyy nimihirviö Tulo- ja kustannuskehityksen selvitystoimikunta (tukuseto) torstaina julkaisemassaan raportissa.
Tukusetossa ovat edustettuina palkansaajat, elinkeinoelämä ja valtiovalta.
Raportissa ennustetaan talouskasvun hidastumisesta huolimatta työllisyyden paranemista. Työllisyysaste nousisi 73 prosenttiin vuonna 2020 ja työttömyysaste laskisi samana aikana 6,7 prosenttiin.
Palkansaajien ostovoiman kasvun ennustetaan kiihtyneen 2,8 prosenttiin vuonna 2018. Tänä vuonna sen ennustetaan olevan 2,1 prosenttia ja hidastuvan 1,1 prosenttiin ensi vuonna. Ostovoiman kasvua hidastaa sosiaaliturvamaksujen nousu vuonna 2020.
Palkat nousevat hitaasti
Kilpailukykyä on parantanut se, että Suomessa palkansaajakorvaukset palkansaajaa kohden nousivat komission ennusteen mukaan 1,4 prosenttia vuonna 2018, kun euroalueella ne nousivat keskimäärin 2,3 prosenttia. Palkansaajakorvaukset käsittävät palkat ja palkkiot sekä työnantajan sosiaaliturvamaksut.
Komissio ennustaa Suomen nimellisten yksikkötyökustannusten nousun jäävän vuosina 2018–2020 keskimäärin 1,1 prosenttiin, mikä on hieman alle euroalueen keskiarvon. Näin ollen Suomen kustannuskilpailukyvyn ennakoidaan lähivuosina edelleen paranevan suhteessa euroalueeseen, tukuseto toteaa.
SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukorannan mukaanyksikkötyökustannuksilla mitattuna Suomen kilpailukyky suhteessa euroalueeseen vahvistuu vuosina 2015–2020 yhteensä kuudella prosenttiyksiköllä.
– Hintakilpailukyvyn sijaan seuraavalla hallituskaudella katse on käännettävä erityisesti kasvun edellytysten vahvistamiseen. Lyhytnäköisen leikkauspolitiikan sijaan Suomessa on satsattava työvoimapolitiikkaan, koulutukseen ja tutkimukseen, Kaukoranta toteaa SAK:n verkkosivuilla.
Mihin jäi tuottavuus?
STTK:n pääekonomisti Ralf Sund kysyy, mihin jäi tuottavuus.
Sund muistuttaa STTK:n verkkosivuilla, että kiky-sopimuksen lähtökohtana oli kolmiloikka: kilpailukyvyn parantaminen kolmella viiden prosenttiyksikön osasella. Niistä ensimmäinen koostui hyvin maltillisista – jopa nollatasoisista – palkankorotuksista ja toinen sisäisestä devalvaatiosta, joka toteutettiin sosiaaliturvamaksujen siirrolla työnantajajilta palkansaajille.
Kolmas loikka oli tarkoitus hoitaa tuottavuutta nostamalla.
”Kaksi ensimmäistä loikkaa on hoidettu kohtuullisesti. Itkun ja hammasten kiristelyn ärräpäitä päästellen ay-liike hoiti oman osansa. Palkkaratkaisut ovat olleet kilpailijamaita maltillisempia ja sosiaaliturvamaksujen siirto yrityksiltä palkansaajille hoidettiin suunnitelman mukaisesti”, Sund kirjoittaa.
Sen sijaan kolmas loikka – tuottavuuden nostaminen – ei ole toteutunut. Vuoden 2018 tuottavuuskehitys arvioidaan jopa negatiiviseksi.
Sund korostaa, että tuottavuuden kehittämisessä päävastuu on yrityksillä.
”Työmarkkinajärjestöillä ei edes ole mandaattia suuremmin häärätä tuottavuustontilla. Tämä yhteiskunta toimii näköjään niin, että yhdet tekee ja toiset ihmettelevät. Luottamus on koetuksella. Tai sanotaan suoraan: luottamus on petetty, senkin kelmit.”
Hänen mukaansa työmarkkinajärjestöt ovat suurin piirtein ainoita, jotka saavat jotain aikaiseksi talouspolitiikassa, ja siksi Sund heittääkin ehdotuksen, että ”annetaan homma niiden hoidettavaksi, joilta syntyy valmista.”
”Laajennetaan työmarkkinatoiminnan kenttää niin, että ne ottavat hoitaakseen myös tuotavuusasiat. Yritykset vilttiketjuun ja voittava kokoonpano kentälle. Tämä puolestaan edellyttäisi melko syvällisiä työoikeudellisia muutoksia.”
uutiskirje 
