Kaivostoiminta on levittänyt lonkeronsa Keski-Amerikkaan kuin mustekala, valittavat pienviljelijät, joita on valtaosa alueen väestöstä. Vastarinta on tuottanut tulosta paikoin, mutta ei kaikkialla.
– Pienviljelijät kasvattivat aiemmin maissia ja papuja mailla, jotka kuuluvat nyt kaivokselle, Lesbia Villagrán Guatemalan San Rafael Las Floresista kertoo.
Kanadalaisyhtiö Tahoe Resources perusti 9 000 asukkaan kuntaan El Escobalin hopeakaivoksen 2007. Asukkaat ovat taistelleet kaivosta vastaan syyttäen sitä elinkeinonsa sekä vesien ja luonnon turmelemisesta. Seudulla tuotettu kahvi ei enää kelpaa kaupoille, koska siinä epäillään olevan metallijäämiä.
Louhinnan vaikutukset ulottuvat valtioiden rajojen yli.
Kaivos siirtyi tammikuussa toisen kanadalaisyhtiön, Pan American Silverin omistukseen, mutta se on ollut toimintakiellossa kesästä 2017. Guatemalan korkein oikeus alkoi silloin tutkia xinca-intiaanien valitusta, jonka mukaan heitä ei kuultu louhosta perustettaessa, vaikka laki edellyttää sitä. Toimintakieltoa jatkettiin viime syyskuussa.
El Salvador antoi täyskiellon
Ylikansallisten kaivosyhtiöiden toiminta on viime vuosikymmeninä kiihtynyt Guatemalan ohella muissakin Keski-Amerikan maissa, eritoten Hondurasissa, El Salvadorissa ja Nicaraguassa. El Salvador teki historiaa kieltämällä kaiken louhinnan maaliskuussa 2017, mutta muissa maissa kiistat jatkuvat.
Vuonna 2011 laadittu raportti paljasti, että kaivostoiminnalle varattua maata on Keski-Amerikan maissa tuplasti keskeisten ruokakasvien viljelymaahan verrattuna.
El Salvadorin kieltopäätös on innoittanut muiden maiden kansanliikkeitä vaatimaan samaa. Alue on erityisen altis ilmastonmuutoksen vaikutuksille, ja viljelijät ovat viime vuosina kärsineet sekä ankarasta kuivuudesta että rankkasateista.
– Honduras, Guatemala ja Nicaragua ovat kieltojen sijasta säätäneet lakeja edistämään kaivostoimintaa, nicaragualainen tutkija Angélica Alfaro kertoo.
Hän oli tekemässä helmikuussa julkaistua selvitystä ihmisoikeuksien ja ympäristön puolustamisesta kaivostoiminnan vaikutuksilta. Selvityksen tilasi Keski-Amerikan maiden ympäristöjärjestöjen yhteenliittymä.
Vaikutusta yli rajojen
Louhinnan vaikutukset ulottuvat valtioiden rajojen yli. Cerro Blancon kaivos toimii Guatemalan Asunción Mitassa, mutta sen saasteet valuvat El Salvadorin puolelle Guijajärveen ja sieltä edelleen Lempajokeen, kertoo Julio González Guatemalassa toimivasta Madre Selva -ympäristöliikkeestä.
Järjestöjen selvitys kertoo, että vuoden 2017 alkuun mennessä Hondurasissa oli myönnetty 172 lupaa kaivostoimintaan. Ne kattavat 7 275 neliökilometrin alan, joka on 6,5 prosenttia maan pinta-alasta.
Guatemalassa lupia oli annettu 55 ja ne käsittivät 4 143 neliökilometriä eli 3,8 prosenttia pinta-alasta.
Nicaragua oli vuoden 2017 toukokuuhun mennessä myöntänyt 146 kaivoslupaa, ja käsittelyssä on vielä 20. Ne kattavat yhteensä 11 143 neliökilometriä eli 8,6 prosenttia pinta-alasta.
Toiminnan sittemmin kieltäneessä El Salvadorissa oli vuonna 2006 voimassa 31 kaivoslupaa, jotka käsittivät 1 088 neliökilometriä ja 5,2 prosenttia pinta-alasta.
Suomessa kaivosyhtiöiden varaamaa maata on kaikkiaan noin 14 prosenttia kokonaispinta-alasta.
Keski-Amerikkaan kuuluvat myös Belize, Costa Rica ja Panama. Alue on hiukan Espanjaa suurempi ja asukkaita yhteensä 48 miljoonaa.
lehti 