Eduskunnassa käsitellään maanantaina valtioneuvoston tulevaisuusselonteon toista osaa, jonka aihe on työn murros. Vasemmistoliiton ryhmäpuheen pitänyt tulevaisuusvaliokunnan jäsen Anna Kontula kritisoi selontekoa konkreettisten aloitteiden ja avausten puutteesta.
– Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon suurin heikkous on, ettei siinä uskalleta tai osata tehdä konkreettisia, vahvoja aloitteita, koska kaikki voi sittenkin mennä aivan toisin. Poliitikot pysähtyvät odottamaan sumun hälvenemistä juuri silloin, kun päätöksiä kipeimmin tarvittaisiin.
Kontulan mukaan selonteossa tunnistetaan siirtymä palkkatyöyhteiskunnasta maailmaan, jossa työtä tehdään vaihtelevilla tavoilla, vaihtelevissa sopimussuhteissa ja vaihtelevalla kestolla, mutta itse ehdotukset jäävät haaleiksi.
– Vaikka toistaiseksi voimassa olevien kokoaikaisten suhteiden osuus palkkatöissä on pysynyt ennallaan, tämän vakaan ytimen ympärille on kasvamassa statukseltaan epämääräinen sirpaletyön, työharjoittelun, alustatyön, itsensä työllistämisen, palkattoman työtoiminnan, kevytyrittäjyyden, harmaan työn ja nollasopimustyön tiheä kasvusto, jossa taapertaa nyt jo lähes miljoona suomalaista.
Kontulan mielestä nyt tarvittaisiin konkreettisia tarkistuksia työelämän perälautoihin: kollektiivista neuvotteluoikeutta itsensätyöllistäjille, minimipalkkaa ja alipalkkauksen kriminalisointia. Lisäksi tulisi siirtyä kohti vastikkeetonta perustuloa ja luopua työttömyysturvan karensseista ja aktiivimalleista.
– Kontrollibyrokratiasta vapautuvilla resursseilla voitaisiin toteuttaa vaikkapa subjektiivinen oikeus opinto-ohjaukseen helpottamaan elinikäistä oppimista.
Suurin haaste ilmastonmuutos
Kontula korosti, että työn murroksessa on arvokkaan työn lisäksi kyse myös elinvoimaisesta planeetasta.
– Meidän päättäjäpolvemme suuri tehtävä on ilmastonmuutos. On kysyttävä, miten työ organisoidaan niin, että se tuottaa riittävän toimeentulon ja hyvinvoinnin ja samalla kuitenkin pienentää hiilijalanjälkeä.
Kontulan mukaan hiilineutraalin yhteiskunnan työ tulee olemaan monella tapaa toisenlaista kuin se työelämä, johon fossiilikapitalismissa olemme tottuneet.
– On päätettävä, mitä ylipäätään tuotetaan, sekä miten tuotantoa ja kulutusta tulee kehittää, jotta yhteiskuntamme olisi omavaraisempi, hiilipihimpi ja valmiimpi ilmaston lämpenemistä seuraaviin muutoksiin. Yksi asia on varma: tämän urakan edessä ei tarvitse murehtia työn loppumista.
uutiskirje 
