Ranskassa virisi viikolla kiihkeä keskustelu huippujohtajan tuplapalkasta. Valtion sähkölaitoksen EDF:n johtoon valitulle johtajalle kaavaillun kahden palkan ansiosta hänen vuositulonsa olivat kohoamassa lähes kahteen miljoonaan euroon.
Ympäristöyhtiö Veolian hallituksen puheenjohtaja Henri Proglio kutsuttiin EDF:n toimitusjohtajaksi. Asiasta neuvoteltaessa viime marraskuussa Ranskan talousministeri Christine Lagarde vakuutti, että tuplapalkkiota ei tällaisissa tapauksissa makseta.
Proglion vuosipalkka Veolian johdossa on 450 000 euroa. Valtion sähkölaitos tarjosi hänelle tämän lisäksi 1,6 miljoonan euron vuositulot.
Vasemmisto-oppositiossa syntyi välittömästi kiivas keskustelu siitä, miksi maksetaan ylisuuria palkkioita samaan aikaan kun pohditaan, miten eläkkeet pystytään maksamaan. Eläkeiän kohottaminen on jo otettu esille. Nykyisin eläkeikä on 60 vuotta.
Sosialistien kansanedustaja Arnaud Montebourg syytti ministeri Lagardea valehtelemisesta. Hän muistutti myös, että sama henkilö johtamassa osittain kilpailevia yhtiöitä, joista toinen on valtionyhtiö ja toinen yksityinen, on kummallinen asetelma.
Torstaina Proglio ilmoitti Ranskan tv:n iltauutisissa luopuvansa Veolian palkastaan – kuulemma presidentti Nicolas Sarkozyn käskystä.
Danonen jugurttipomo tienaa yli neljä miljoonaa
Ranskalaisten yritysjohtajien palkkiot eivät yllä edes naapurimaiden tasolle, ruikuttavat korkeita palkkioita puolustavat. Saksassa, Englannissa ja Italiassa maksetaan paljon suurempia palkkioita.
Eikä Proglion palkka ranskalaistenkaan tilastojen mukaan ole edes kärkipäässä.
Yksityisellä sektorilla parasta vuosipalkkaa nostaa jugurteistaan tunnetun Danone-yhtiön pääjohtaja Franck Riboud, yli neljä miljoonaa euroa. LVMH-luksusfirman johtaja Bernard Arnault tienaa 3,9 miljoonaa euroa, l’Oréalin Jean-Paul Agon 3,5 miljoonaa.
Kaasujohtaja tyytyy kolmeen miljoonaan
Valtionyritysten johtajat joutuvat tyytymään vaatimattomampaan elintasoon. Silti niidenkin pääjohtajien vuosipalkkiot häikäisevät.
Valtion kaasufirma GDF Suez’in johtaja Gérard Mestrallet sai työstään viime vuonna yli kolmen miljoonan euron korvauksen. Mm. eurokoptereita ja Ariane-raketteja valmistavan EADS:n johtaja Louis Galloisin pankkitilille tippuu lähes miljoona vähemmän (2,4 miljoonaa).
Air-France KLM-lentoyhtiön toimitusjohtaja Jean-Cyril Spinetta joutuu tyytymään hänkin vajaaseen kahteen miljoonaan. Ranskan teleyhtiön France Télécomin Didier Lombard puolestaan sinnittelee 1,7 miljoonan vuosituloilla.
Arevan johtajan tulot vajaa miljoona
Surkeimmat tulot ovat tietysti listan ainoalla naisella. Suomeenkin ydinvoimalaa huonolla menestyksellä pystyttäneen Arevan pääjohtajan Anne Lauvergeonin vuosipalkka ei viime vuonna yltänyt edes yhteen miljoonaan, vaan jäi 913 000 euroon.
Lisäksi Arevan tohelointi johtaa huhujen mukaan Lauvergeonin lähtöön valtionyrityksen johdosta.
Monet vasemmistopoliitikot ovat nostaneet esiin toimitusjohtajien huippupalkkojen ja yhä jatkuvan talouslaman välisen ristiriidan. Ranskan työttömyys on huippulukemissaan, työttömyysprosentti on melkein 10. Suurin osa työttömistä ei edes pääse tilastoihin, sillä harmaan työvoiman osuus on suuri.
Uusi ilmiö Ranskassa on se, että vakituisessa virallistetussa työsuhteessa olevat kansalaiset eivät enää selviä pienellä palkallaan. Yhä useammat ns. kunnolliset perheet joutuvat jonottamaan ruokansa hyväntekeväisyysjärjestöistä. Asuntoa ei lämmitetä, koska sähkölaskua ei pystytä maksamaan. Edes lapset eivät pääse lomille. Vanhemmat tekevät usein jopa kolmea työpäivää vuorokauden aikana.
uutiskirje 