Kansan Uutisten Viikkolehti julkaisi viime vuoden lopulla Kalevi Suomelan kirjoituksen Varhainen sosialismi (6.11.2009) sekä hänen keskustelupuheenvuoronsa Miten sana sosialismi tulisi ymmärtää (4.12.2009). Aihe on herättänyt kiinnostusta. Erityisesti on kysytty, onko sosialismi vielä tänä päivänä käyttökelpoinen sana. Viikkolehti on pyytänyt Kalevi Suomelaa esittämään aiheesta muutaman keskeisen teesin. Niihin lehti on pyytänyt kommentit Ele Aleniukselta.
1. Teesi
Kalevi Suomela: – Sosialismi on joutunut huonoon huutoon sen ymmärtämistavan vuoksi, jonka Neuvostoliiton synty ja sen 70-vuotinen olemassaolo tuolle sanalle määrittivät. Nekin, jotka kylmän sodan aikana kannattivat sosialismia Neuvostoliitosta huolimatta, joutuvat tänään kysymään, onko sanan hyvä maine enää mitenkään pelastettavissa, vai pitääkö vasemmiston hylätä koko sana.
Ele Alenius: – Olen samaa mieltä, että Neuvostoliiton yhteiskunnallinen järjestelmä, jota sen johto nimitti jopa kehittyneeksi sosialismiksi, oli tuhoisa sosialismin käsitteelle. Yhden puolueen ehdoton valta, siihen liittyvä pakko ja pelko sekä väkivalta olivat diktatuuria, eivät sosialismia. Käsitteen kannalta pahinta oli se, että Neuvostoliitto monopolisoi vain oman järjestelmänsä edustamaan sosialismia ja lisäksi murskasi sen ”ihmiskasvoisen sosialismin”, jonka rakentamista Tšekkoslovakia yritti.
– Tämän käsitteellisen eron selvittäminen on syytä tehdä. Väärä mielikuva on iskostunut vahvasti ihmisten tajuntaan ja monet pitävät sitä tarkoituksellisesti yhäkin. Asian selvittäminen on vasemmiston itseymmärrykselle tärkeätä ja voi edesauttaa vasemmiston yhteistoiminnan kehittymistäkin.
2. Teesi
Kalevi Suomela: – Perimmältään on kuitenkin kysymys siitä, voiko tämän päivän vasemmisto ymmärtää itseään ilman sosialismin käsitettä.
– Aatehistoriallisesti sosialismi poliittisena filosofiana syntyi liberalismin edistyksellisenä kritiikkinä suunnilleen samoihin aikoihin kun konservatismi syntyi liberalismin taantumuksellisena kritiikkinä. Liberalismi oli kuitenkin päämuoto 1800-luvun vasemmistolaisuutta.
– Sosialismi omaksui täysin liberalismin julistamat perusarvot ”vapaus, veljeys, tasa-arvoisuus”, mutta hylkäsi liberalismin kritiikissään sen poliittisen taloustieteen. Sosialismi on siis ymmärrettävä liberalismin ylittävänä poliittisena filosofiana, ei tietynlaisen talousjärjestelmän nimenä. Kylmän sodan aikainen perspektiivi ”yhteiskuntajärjestelmien kilpailusta” johtaa harhaan.
Ele Alenius: – Voiko vasemmisto ymmärtää itseään ilman sosialismin käsitettä, on oikeastaan haasteellinen kysymys, koska toinen on ensi sijassa parlamentaarinen käsite ja toinen filosofiaa. Vasemmistolaisuus yhteiskunnallisia uudistuksia tehtäessä ei edellytä välttämättä sosialismin filosofian tuntemista, mutta tämä tunteminen antaa kuitenkin kokonaisvaltaisen perustan yhteiskunnan kehittämiselle.
– Siinä, miten sosialismi on aatehistoriallisesti syntynyt, olen pitkälti samaa mieltä kanssasi, mutta siinä, miten sosialismi on ymmärrettävä, näkemyksissämme on eroa. Olet monen vuoden aikana korostanut sitä, että sosialismi ei ole järjestelmäkysymys ja siinä mielessä arvostellut ankarasti sosialismin aikaisempia teoreetikoita, joille sosialismissa olennaista on ollut toisenlaisen talousjärjestelmän rakentaminen kuin kapitalistinen järjestelmä on.
– Sanot, että sosialismi on poliittinen filosofia, ei tietynlaisen talousjärjestelmän nimi. Jos sanoisit, että sosialismi ei tarkoita pelkästään talousjärjestelmää eikä sitä voi nimittää sen mukaan, olisin samaa mieltä kanssasi. Se on todella paljon laajempi asia. Niinpä omissa kirjoituksissani olen aina yhdistänyt demokratian, humaanisuuden ja sosialismin yhteen. Sen vuoksi sainkin Neuvostoliiton vihat päälleni. Mutta jos kysymys talousjärjestelmästä jätetään pois tästä käsitteestä, olen eri mieltä. Näin sen vuoksi, että se, mille periaatteille ja perusoletuksille yhteinen taloudellinen toiminta, kuten kansantalous, on rakennettu, on keskeisen tärkeä osa yleensä koko yhteiskuntaelämää.
– Sanot myös, että sosialismi omaksui täysin liberalismin perusarvot, mutta hylkäsi sen taloustieteen. Sosialismi ei kuitenkaan hylännyt vain liberalistista taloustiedettä, vaan samalla taloudellisen liberalismin sen alkuperäisen järjestelmän, jossa valtio ei saanut puuttua yksityiseen yritystoimintaan millään tavoin ja jossa jokaisen oli saatava ajaa vapaasti omia etujaan. Näin tapahtui sen vuoksi, että sosialistinen ajattelu syntyi ennen kaikkea voimakkaana reaktiona niitä epäinhimillisiä työoloja ja sitä yleistä kurjuutta vastaan, joiden alaisena työväestö joutui elämään teollistamisen alkuaikoina ja jotka johtuivat juuri tästä taloudellisesta liberalismista. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävä talousjärjestelmän keskeinen asema tähänastisessa sosialistisessa ajattelussa.
– Sitä paitsi myös monet ei-sosialistiset ajattelijat ovat reagoineet liian yksipuolisen taloudellisen liberalismin vaikutukseen kansantalouden kehityksessä. Muuten esimerkiksi nykyajan sosiaalipolitiikka ja sen edellyttämä finanssipolitiikka eivät olisi syntyneet. Taloudellisen liberalismin luoma kapitalistinen markkinatalouden järjestelmä on joutunut siinä antamaan perää, koska yhteiskunnalliset jännitteet olisivat muuten muodostuneet liian suuriksi eikä toisaalta järjestelmän perusoletuksia ole näin vielä asetettu liikaa kyseenalaisiksi.
3. Teesi
Kalevi Suomela: – Sosialistisen ajattelun filosofinen ja eettinen ydin on ihmisten keskinäis-riippuvuuden tiedostamisessa. Tuo tuotantoprosessien ja koko elämän ehdottoman sosiaalinen luonne on kasvanut räjähdysmäisesti teollisesta vallankumouksesta lähtien.
– Sosialismin operationaalinen määritelmä voi tänä päivänä olla vain, että se on poliittinen filosofia, joka edellyttää talouden pelisääntöjen demokraattista kontrollia – ja hylkää siis aktiivisesti liberalismin uskon talouselämän itsesäätöisyyden siunauksellisuuteen.
Ele Alenius: – Tässä yhteydessä tulee selvästi esiin se, miten ongelmallista on jättää talousjärjestelmän käsite sivuun sosialismin yhteydessä. Kun puhut sosialismin operationaalisesta määritelmästä ja edellytät taloudelle asettavia pelisääntöjä, joiden noudattamisen täytyy olla demokraattisessa kontrollissa, merkitsee se itse asiassa nykyisen länsimaissa vallitsevan talousjärjestelmän osittaista muuttamista, varsinkin kun käsitän sinun tarkoittavan pysyvää pelisääntöjen järjestelmää globaaleine hallintoineen ja valvontajärjestelmineen, kuten viidennessä teesissä esität. Tämä nimittäin asettaa yhteiskunnan määräämät rajat vapaalle yksityiselle yritystoiminnalle.
– Ongelmallisuus näkyy myös siinä sanomisessasi, että sosialismi voi olla vain poliittinen filosofia, joka hylkää aktiivisesti liberalismin uskon talouselämän itsesäätöisyyden siunauksellisuuteen. Tätä minun on hieman vaikea ymmärtää, sillä sitähän sosialismi on koko ajan tehnyt vaatiessaan talous- järjestelmän muuttamista. Minun on vaikea ymmärtää tätä muuten kuin olettamalla, että sinun ajattelussasi talousjärjestelmästä puhuminen sitoo sosialistisen ajattelun liiaksi vanhaan terminologiaan ja menetelmiin, jotka eivät kuulu demokratiaan.
– Talousjärjestelmän käsite on kuitenkin itsessään täysin neutraali. On olemassa erilaisia talousjärjestelmiä ja vallitseviakin järjestelmiä voidaan muuttaa enemmän tai vähemmän. Näin voidaan tehdä demokraattisessa yhteiskunnassa esimerkiksi sinun edellä esittämälläsi tavalla. Olennaista on se, että muutokset tapahtuvat demokratiassa vallitsevan päätösjärjestelmän mukaisesti ja hallitusti. Yhteiskunta- ja talousjärjestelmät ovat muuttuneet aikojen kuluessa eikä ole syytä olettaa, että nykyinen talousjärjestelmä olisi muuttumattomana lopullinen.
4. Teesi
Kalevi Suomela: – Toisen maailmansodan jälkeen Euroopan ydinalueilla vallitsi yli kolme vuosikymmentä jatkunut julkisen vallan sääntelyn kausi. 80-luvulla uusliberalismi palautti hegemoniseen asemaan myytin talouden itsesäätöisyyden siunauksellisuudesta. Kun tuo myytti on tällä vuosikymmenellä osoittautunut tuhoisaksi, on aika ryhtyä puhumaan uussosialismista.
Ele Alenius: – Tämä teesi vastaa pääosin myös minun näkemyksiäni. Hieman kuitenkin askarruttaa ajatus uussosialismin käsitteestä. Sinänsä se viehättää minua ja saattaisi nykyaikaistaa sosialistista ajattelua, mutta toisaalta siihen sisältyy vaara ajautua jälleen suuriin tulkintaerimielisyyksiin.
– Yhteiskunnallinen ajattelu on aina vahvasti kiinni siinä objektiivisessa todellisuudessa, jossa me elämme. Nykyinen maailma on selvästi jättämässä taakseen teollisen aikakauden. Niinpä on syytä ottaa huomioon se, että niin sosialismi kuin taloudellinen liberalismikin edustavat kumpikin teollisen ajan ajattelua. Näin ollen kysymys on siitä, voiko sosialismin elvyttämisellä ja uussosialismista puhumisella päästä riittävän lähelle sitä maailmankehityksessä paraikaa tapahtuvaa suurta prosessia, joka todella vaatii myös yhteiskunnallisen ajattelun uudistumista, vai onko syytä etsiä laajempia käsitteitä ilmaisemaan tämän tarvittavan uudistumisen olemusta.
5. Teesi
Kalevi Suomela: – Tämän päivän modernissa maailmassamme pyrkimys talouden demokraattiseen sääntelyyn ei voi enää tarkoittaa vain toisen maailmansodan jälkeisten vuosikymmenien kaltaista ponnistusta, jolla rakennettiin eurooppalaiset hyvinvointivaltiot.
– Nyt täytyy olla ensisijaisesti kysymys talouden reilujen pelisääntöjen globaalista muodostamisesta ja pelisääntöjen noudattamisen globaalista hallinnosta ja valvonnasta. Tämä ei vähennä, vaan pikemminkin korostaa, valtioiden merkitystä, mutta nostaa vahvasti esiin niiden roolin kansainvälisten instituutioiden sopimusjärjestelmässä ja niiden kyvyn kansainväliseen koordinaatioon.
Ele Alenius: – Aivan kuten sinä, olen minäkin pitänyt hyvinvointivaltion rakentamista demokratian tähän asti hienoimpana yhteiskunnallisena saavutuksena ja toisaalta uusliberalismia yhteiskunnallisen ajattelun taantumisena.
– Silti en ole katsonut sen vielä merkinneen sosialistisen yhteiskunnan varsinaista rakentamista, kuten uusliberalistit ovat ilmeisesti pelänneet ja sen vuoksi ryhtyneet vastaiskuun. Minusta se on ollut sosialistisesti ajattelevien ja edistyksellistä porvarillista ajattelua edustavien voimien yhteistyön hyvää tulosta.
– Tämän yhteistyön uudelleen syntyminen voisi palauttaa sen myönteisen yhteiskunnallisen kehityksen, jonka uusliberalistit ovat onnistuneet katkaisemaan. Siihen olisi vakavasti pyrittävä ja sitä sinäkin ajat takaa pyrkimällä tuomaan mahdollisimman selvästi esiin sosialismin perimmäisen humaanisuuden ja yleismaailmallisuuden.
6. Teesi
Kalevi Suomela: – Sosialismin elvyttäminen poliittisena ideologiana ei voi tämän päivän olosuhteissa merkitä vähempää kuin vaatimusta poliittisten, taloudellisten ja sivistyksellisten ihmisoikeuksien ja sosiaalisen tasa-avovaatimuksen ulottamisesta koskemaan maailman kaikkia ihmisiä.
– Demokraattinen oikeusvaltio on se ainoa perusta, jolta näitä tavoitteita voidaan tuloksellisesti edistää poliittisesti. Samalla, paradoksaalisesti, näiden tavoitteiden edistäminen on välttämätön edellytys sille, että demokratia poliittisena kulttuurina voi säilyä ja vahvistua.
Ele Alenius: – Tämän teesin yhteydessä, jonka alkuosa varsinkin on täyttä asiaa, totean, että kaikki riippuu ihmisten enemmistön yhteiskunnallisen ajattelun kokonaisvaltaisesta kehityksestä. Ratkaisevaa on se, mihin filosofiaan se nojautuu, kun teollinen aikakausi jää taakse. Joka tapauksessa ihmiskunta tarvitsee kipeästi sellaista uuden aikakauden yhteiskuntafilosofiaa, joka yhdistää kansat rakentamaan uutta kaikkien ihmisten arvoa kunnioittavaa yhteistyön maailmaa.
Alenius & Suomela
Yhteiskuntafilosofiasta keskustelua harrastava ja suomalaisen sosialismin mahdollisuuksia laajasti useissa kirjoissaan pohtinut Ele Alenius oli Vasemmistoliiton edeltäjäpuolue SKDL:n puheenjohtaja vuosina 1967–79.
Kalevi Suomela taas on osallistunut Vasemmistoliitossa aktiivisesti muun muassa puolueohjelmien (1998 ja 2007) valmisteluun. Hän oli seitsemänkymmentäluvun alkupuolelta lähtien SKDL:n puoluejohdon jäsen.
lehti 