Ylen haastattelema Ilmastopaneelin puheenjohtaja, Helsingin yliopiston ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen varoittaa kovasta hinnasta niin veronmaksajille kuin ilmastotavoitteillekin.
Suomen kaavailemat sellutehdasinvestoinnit ovat kyllä mannaa työllisyydelle ja talouskasvulle, mutta Ollikainen muistuttaa myös kolikon toisesta puolesta eli maankäyttösektorin päästöistä. Hankkeiden edellyttämät metsähakkuut voivat hänen mukaansa koitua kalliiksi paitsi ilmastotavoitteille, myös veronmaksajille.
Maankäyttösektori ei saa olla päästölähde
Kustannukset tiivistyvät hiilinieluihin ja ”päästöleikkuriin” eli vuonna 2021 voimaan astuvaan EU:n asetukseen LULUCF:ään. Se edellyttää, että Suomen maankäyttösektori ei ole päästölähde. Jos esimerkiksi hiilinielut kutistuvat hakkuiden takia niin, että näin käy, se tulee kompensoida päästövähennyksinä toisaalla, esimerkiksi taakanjakosektorilla.
Tästä vastuussa on Suomen valtio.
Ollikaisen mukaan kustannusten mittaluokka voi kasvaa pahimmillaan yli neljään miljardiin.
– Kauhuskenaariossa lisähakkuiden myötä Suomen maankäyttösektorista tulee 30–40 miljoonan tonnin päästölähde. Kaikki se täytyy kompensoida, Ollikainen varoittaa.
Kauhuskenaariolla Ollikainen tarkoittaa yhdistelmää, jossa Suomeen tulisi useita uusia selluhankkeita, ja puuta hakataan nykyistä enemmän.
Samaa luokkaa Suomen kestävyysvajeen kanssa
Päästövähennysten hintana per hiilidioksiditonni on käytetty noin 150:tä euroa, joka on valtioneuvoston keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmissa (KAISU) esitetty, tosin epävarmuutta sisältävä arvio liikenteen päästöjen vähentämiselle.
– Kymmenen vuoden kustannukseksi tulee äkkiä neljä ja puoli miljardia. Se on samaa luokkaa kuin Suomen kestävyysvaje. Tähän haasteeseen tarvittaisiin jo valtionvarainministeriönkin pohdintaa, Ollikainen sanoo.
Ilmastoasiantuntijat ovat varoittaneet aikaisemminkin metsien liiallisesta parturoinnista ja niiden mahdollisesti kovistakin kustannuksista veronmaksajille.
uutiskirje 